Perjantai, Toukokuu 23, 2014 - 22:54Mielipide: Ukrainan kirkkojen vaikeat kuviot epäluottamuksen keskellä


Ukrainan konflikti on paljastanut maailmalle monenlaisia asioita. Myös oma presidenttimme Sauli Niinistö on kiinnittänyt konfliktiin huomiota, tosin ehkä eri näkökannalta kuin minä ja moni muukin. Niinistön mukaan “Eurooppa on saanut herätyksen”. Ja hän ei tainnut tässä tarkoittaa mitään uskonnollista herätystä.

Jos tarkastellaan asiaa kuitenkin uskonnolliseltakin kannalta, samanlaisessa pyörityksessä kirkotkin ovat olleet kuin valtiot. Kyllä aika ajoin kirkkojen elämästä on kaikonnut jonnekin kauas niiden perimmäinen idea, ihmisten pelastaminen, evankeliumin levittäminen. Tosin - ainakin mediatietojen mukaan - sitäkin ukrainalaiset kirkot ovat tehneet, hyvässä ja pahassa. Ensimmäisten konfliktien aikana kirkko auttoi vahvasti loukkaantuneiden ja haavoittuneiden hoidossa. Nyt myöhemmin on ollut myös merkkejä muunlaisesta auttamisesta. Syystä tai syyttä joitain etenkin itäisen Ukrainan seurakuntia, kirkkoja ja luostareita on aina aika ajoin syytelty milloin kenenkin taholta mm. pienten vihreiden miesten piilottelusta, aseiden kätkemisestä ja terroristien suojelemisesta. Aina ei oikein perustein, mutta mene ja tiedä noistakin. Vaikka olisi totta jokunen.

Ortodoksisella kirkolla tai oikeammin kirkoilla on Ukrainassa todella mielenkiintoinen tilanne. Kaikki kolme suurempaa kirkkoa kyttäilevät toisiaan ja yleistä tilanteen etenemistä ja yrittävät sitten siinä ohessa, juostessa, tehdä oikeita ratkaisuja. Alkuun ainoa ns. virallinen eli kanoninen kirkko, Moskovan patriarkaatin alainen Ukrainan ortodoksinen kirkko (UOK-MP) toimi, kuten yleensä venäläinen kirkko toimii - osana valtakoneistoa, yhteisymmärryksessä aina, tekipä valtio melkein mitä vain. Pian se huomasi, ettei tuo kannata ja kirkko ehkä hieman reivasi kurssiaan. Saman teki mahdollisesti myös Venäjällä oleva emäkirkko, Moskovan patriarkaatti. Sekin näytti joidenkin tarkkailijoiden mielestä ottavan hieman etäisyyttä Putiniin. Mutta Venäjällä mikään ei ole sitä, miltä se näyttää. Joten saa nähdä, mikä on sitten totuus.

Ukrainassa Moskovan alainen kirkko reivasi melko pian huomattavasti suuntaansa, sillä se tajusi ilmeisen nopeaan, että asiassa käy huonosti, ellei toimi toisin. Siitä alkoi nopeaan tahtiin tulla ukrainalainen kirkko. Siihen tietysti vaikutti myös se, että muut kaksi ortodoksista kirkkoa toimivat kuin haukat tai ehkä tässä voisi sanoa kuin korppikotkat odottaen haaskaa, UOK-MP:n hajoamista.

Toinen suurista kirkoista, aikanaan Moskovan alaisuudesta riitelyn jälkeen eronnut ja skismaattinen, kiistanalainen, muiden ortodoksisten paikalliskirkkojen tunnustusta vaille jäänyt ns. Kiovan patriarkaatti (UOK-KP) nosti heti konfliktin alussa voimakkaasti profiiliaan. Se oli mukana kaikissa mahdollisissa auttamisprojekteissa Maidanilla ja muuallakin, mikä vain suinkin näkyi mediassa. Se saavuttikin melko nopsaan selvästi paremman aseman ainakin näin Suomesta ja suomalaisittain tarkasteltuna. Mikä sitten lie tilanne todella Ukrainassa, se voi olla sitten toinen asia. Ongelmaksi saattoi joskus muodostua lännessä ja läntisissä medoissa - myös Suomessa - se väärä käsitys, että Kiovan patriarkka olisi ainoa ja merkittävin ortodoksien johtaja Ukrainassa. Näinhän ei suinkaan ole.

UOK-KP menetti kuitenkin pikku hiljaa jossain määrin peliä ja medianäkyvyyttä, kun kirkon päämies, ryminällä Moskovan patriarkaatista eronnut ja uuden kirkon perustanut, patriarkka Filaret, alkoi olla kuin patriarkka Kirill itse Moskovassa. Aina esillä ja kaikessa mahdollisessa. Filaret siellä, Filaret täällä, Filaret tapasi tuon ja tämän, teki sitä ja tätä. Näinhän on Venäjällä patriarkka Kirillin kanssa uutisoitu jo vuosia. Mutta kai se kuuluu kirkon ja kansan tyyliin. Myös tietoisuuden lisääntyminen Kiovan patriarkaatin todellisesta kirkollisesta asemasta ja merkityksestä lisääntyi ja varmasti vaikutti arvioihin.

Filaretin “veljeskateus” on vuosien saatossa näkynyt kaikessa. Toiminta Kiovan patriarkaatissa on ollut kuin kopiota Moskovasta. Jopa patriarkan erikoinen patriarkaalinen päähinekin on samanlainen kuin Kirillillä Moskovassa. Hiljalleen patriarkka Filaretista on kuitenkin mahdollisesti muodostunut tai ainakin on koko ajan muodostumassa melkoinen riesa UOK-KP:lle ja en oikein henkilökohtaisesti usko, että mikään Ukrainan kirkkojen yhdistyminen on mahdollista ilman, että Filaret jää ensin kunniakkaasti eläkkeelle. Sen verran paljon erilaiset henkilökohtaisuudet ja heitetyt herjat menneinä vuosia varmasti rasittavat tuota suhdetta.

Kolmas Ukrainan ortodoksisista kirkoista, “kolmesti syntynyt” Ukrainan autokefalinen ortodoksinen kirkko (UAOK) oli kauan hiljaa ja haki asemiaan, mutta herättyään siitä on tullut todella kovaääninen rakkikoira, joka haukkuu kaikkea liikkuvaa. Saa nähdä, mihin se johtaa. Jossain vaiheessa tällä kirkolla on ollut hyvät suhteen - sen skismaattisuudesta huolimatta - Konstantinopolin ekumeeniseen patriarkaattiin, mutta viime aikoina Konstantinopoli ei ole puhunut mistään kirkosta nimellä. Jossain vaiheessa UAOK:n ulkomailla diasporassa, hajaanuksessa, lähinnä Pohjois-Amerikassa, olleet kirkot ilmeisesti erkanivat omasta vaikeuksissa olleesta emäkirkostaan UAOK:sta ja liittyivät Konstantinopolin jurisdiktioon. Siksi varmaan suhteita näiden kahden kanssa olisi, jos vain ne jotenkin voisi oikealla tavalla aktivoida. Tällä hetkellä Konstantinopoli on ilmeisen viisaasti hiljaa, eikä suuresti ota osaa kiistelyyn, puhumattakaan, että ryhtyisi neuvomaan kirkkoja - ainakaan julkisesti - vaikkapa tuossa yhdentymisasiassa. Pientä muutosta on kuitenkin tälläkin saralla havaittavissa.

Yhdentyminen kuitenkin häämöttää ja eri osapuolet näkevät sen joko mörkönä tai pelastuksena. Ja myöskin sitten käyttäytyvät aina kulloinkin vallitsevan tilanteen ja siitä tehdyn arvion mukaisesti. Venäjän kirkko - etenkin Venäjällä - pelkää suuren ryhmän, ukrainalaisten eroa. Venäjän kirkko - etenkin Ukrainassa - tunnistaa, ettei kohta ole hyvä kuulua mihinkään sellaiseen organisaatioon, missä on sana Venäjä. Mutta mitä tehdä? Siinäpä kysymys! Mihin liittyä?

Aivan äskettäin rovasti Nikolai Danilevitš, ukrainalainen Moskovan patriarkaatin alaisen ortodoksisen kirkon pappi sanoikin osuvasti nykyisestä tilanteesta: “Kirkon ykseyttä ei voi palauttaa väkivallalla”. Niinpä. Siihen tarvitaan tahtoa ja sopua, mutta myös luottamusta.

Kaikkiin kysymyksiin saataneen aikanaan vastaus ja tähän loppuun voikin siteerata vielä uudestaan presidenttimme Niinistön sanoja. Hän sanoi - ennakoiden myös sanoillaan hyvin kirkkojen tilannetta Ukrainassa: “Rauha ei ole itsestään selvyys Euroopassa.” - “En väitä, että kylmä sota olisi palannut, mutta palannut on hyvin syvä epäluottamuksen ilmapiiri.”

Hannu Pyykkönen
23.5.2014

P.S.
Tämä julkaistu juttu onkin sitten viimeinen uutisblogissa julkaistu HAP:n toimittama juttu toistaiseksi tai ainakin vähään aikaan. Kiitän kaikkia mielenkiinnosta välittämiini ortodoksisiin ja muihin kristillisyyttä sivuaviin uutisiin, mielipiteisiin ja tapahtumiin. Kaikkia ei voi aina miellyttää, mutta toivottavasti edes joku on pitänyt näistäkin. Katsotaan sitten jokus, jatkuuko uutisblogi osaltani, jatkaako sitä joku muu, vai mitä tapahtuu. Tarvittaessa palautekanavana toimikoon gmail-osoitteeni, jonka alkuosana on: nettihoukka@.
Hymyillään, kun tavataan.
HAP

Ei kommentteja | Luokka: Ukraina, Turkki, Venäjä

Torstai, Toukokuu 22, 2014 - 21:41Kristittyjen määrä muuttumassa Lähi-idässä. Patriarkka ja paavi vierailevat Jerusalemissa

Ortodoksisen kirkon merkittävimmän kirkollisen päämiehen, Konstantinopolin ekumeenisen patriarkka Bartholomeos I:n ja roomalaiskatolisen kirkon päämiehen, paavi Franciscuksen tapaaminen tulevana viikonvaihteena 23. - 27.5.2014 Jerusalemissa on merkittävä kahden kristillisen kirkon ja niiden päämiesten ekumeeninen kohtaaminen. Mukana tapaamisessa on myös islamin että juutalaisuuden edustajia, joten kaikkien merkittävien Lähi-idän suurten kirkkojen edustajat tapaavat silloin yhteisellä, kaikille kirkoille Pyhällä Maalla.

Kristittyjen kirkkojen päämiehet ovat jo kauan esittäneet huolensa kristittyjen tilanteesta Lähi-idässä, alueella, jossa on ollut ja on yhä käynnissä useita erilaisia konflikteja, joilla on suuri vaikutus kristittyjen määrään ja asemaan Lähi-idässä.

Vuosien 1900 ja 2010 välisenä aikana kristittyjen määrä alueella, johon kuuluvat Egypti, Irak, Israel, Jordania, Libanon, Syyria ja palestiinalaisalueet, kasvoi 1,6 miljoonasta 7,5 miljoonaan. Mutta samalla kun kristittyjen määrä on nelikertaistunut tänä saman aikana ei-kristityn väestö osuus on kymmenkertaistunut.

Tämän vuoksi kristittyjen suhteellinen määrä väestöstä tuolla alueella on laskenut vuoden 1900 10 %:sta vuoden 2010 5 %:iin. Viime vuosien kehityksen seurauksena alueen nykyiset kristityt ovat vanhempia ihmisiä, heillä on yleensä vähemmän lapsia ja todennäköisesti he muuttavat jossain vaiheessa pois alueelta, kun heitä verrataan esimerkiksi alueen muslimiväestöön.

Viime vuosien konfliktit etenkin Irakissa ja Syyriassa ovat aiheuttaneet erittäin laajaa maasta pois muuttamista ja siksi alueelta ei oikein ole luotettavia tilastoja aivan viime ajoilta. Monet ovat lähteneet näistä maista ja paenneet mm. Jordaniaan tai muihin naapurimaihin.

Pew Research-tutkimuslaitoksen mukaan vuodesta 2007 alkanut sosiaalisen vihollisuuden nousu on aiheuttanut yhä lisääntyvää uskonnollista häirintää juuri Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa enemmän kuin missään muualla (viimeisten käytössä olevien vuoden 2012 tilastojen mukaan).

Useimmat kristityt alueella ovat ortodokseja (65 %) ja mukana luvussa ovat niin koptilaiset orientaali-ortodoksit, syyrialais-ortodoksit kuin myös perinteisemmät itäiset ortodoksiset kirkot (mm. Jerusalemin patriarkaatti, Antiokian patriarkaatti, Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti sekä Moskovan patriarkaatti).

Katolilaiset ovat vähemmistönä alueella (27 %) koko kristittyä väestöä katsoen, heitä lienee hieman yli 2 miljoonaa ihmistä. Loput (noin 7 %) ovat protestantteja, joita tosin sitten kuuluu moneen eri protestanttiseen alaryhmään.

Egyptissä on suurin kristitty väestö Lähi-idän alueen maista. Tosin väestölaskennan tuloksista ollaan eri mieltä. Koptien johto pitää Egyptin väestölaskennassa saatua lukumäärää liian pienenä.

Ortodoksi.net
20.5.2014

(lähde: Paw Research Center)

Ei kommentteja | Luokka: Saudi-Arabia, Libanon, Iran, roomalaiskatolinen kirkko, Konstantinopoli, Jerusalem, orientaaliset kirkot, Nigeria, Jordania, Turkki, Irak, Israel, Syyria, Ortodoksinen maailma, Palestiina, Egypti

Keskiviikko, Toukokuu 21, 2014 - 23:09Ruotsin uusi metropoliitta on vihitty piispaksi

Metropoliitta Kleopas

Metropoliitta electus Kleopas Strongylis vihittiin tänään 21. toukokuuta 2014 piispaksi ekumeenisen patriarkaatin pyhän Georgioksen kirkossa Fanarissa, Istanbulissa. Vihkimisen suoritti ekumeeninen patriarkka Bartholomeos yhdessä Amerikan arkkipiispa Demetrioksen ja pyhän synodin jäsenten kanssa.

Ruotsin ja Skandinavian metropoliitta Kleopas Strongylis (siviilinimeltään Panagiotis Strongylis) syntyi Ateenassa vuonna 1966. Hän opiskeli teologiaa Ateenan yliopistossa ja Rizareioksen teologisessa korkeakoulussa. Teologian perustutkinnon hän suoritti vuonna 1988 ja sen jälkeen hän on opiskellut ortodoksista kanonista oikeutta kaksi vuotta Ateenan yliopistossa. Hän jatkoi opintojaan Englannissa Durhamin yliopistossa ja suoritti maisterin tutkinnon vuonna 1992. Vuonna 1994 hän suoritti ortodoksisen teologian maisterin tutkinnon Holy Cross Greek Orthodox School of Theologyssa Brooklinessa, Massachusettsissa. Hän jatkoi eksegetiikan tohtorinkoulutusohjelmassa Bostonin yliopistossa ja Harvard Divinity Schoolissa. Vuonna 1996 hän väitteli tohtoriksi Thessalonikin yliopistossa.

Thessaliotiksen metropoliitta Kleopas vihki hänet diakoniksi vuonna 1989 ja papiksi 1992 Kreikassa. Metropoliitta Kleopas nimitti hänet myös arkkimandriitaksi. Holy Crossin opintojensa ohella hän toimi myös Bostonin metropoliitta Methodioksen teologisena sihteerinä. Myöhemmin hän opetti patristiikkaa kolmen vuoden ajan pappisseminaarissa. Vuosina 1996–2004 hän toimi kirkkoherrana. Maaliskuussa 2009 hänet nimitettiin Bostonin katedraalin rovastiksi. Hänen Bostonin aikanaan hän opetti myös lukiossa ja yliopistossa.

Ekumeenisen patriarkaatin pysyvä synodi valitsi 5.4.2015 arkkimandriitta Kleopas Strongyliksen uudeksi Ruotsin ja koko Skandinavian metropoliitaksi. Nimityksen suurta ilmoitusta vietettiin Pyhän Georgioksen kirkossa Fanarissa 20.5.2014.

Metropoliitta Kleopas Strongylis on julkaissut useita teologisia kirjoja ja artikkeleita. Hän hallitsee kreikkaa, englantia, hepreaa, latinaa, ranskaa ja italiaa, ja on nyt aloittanut ruotsin opiskelun. Hän toimittaa ensimmäisen liturgiansa piispana Bostonin katedraaliseurakunnassa sunnuntaina 1. kesäkuuta. Tässä yhteydessä hän jättää jäähyväiset vanhalle seurakunnalleen. Hänen Ruotsin ja Skandinavian piispaksiasettaminen on suunniteltu pidettäväksi 14. kesäkuuta.

Ekumeenisen patriarkaatin alainen Ruotsin ja Skandinavian metropoliitta toimii kreikkalais-ortodoksisten seurakuntien esipaimenena Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa. Myös Ruotsin Suomalainen Ortodoksinen Seurakunta kuluu hänen alaisuuteensa. Hän toimii myös Skandinavian ortodoksisen piispainkokouksen puheenjohtajana.

(Lähde: Ortodoxa kyrkan i Sverige)

Ortodoksi.net
21.5.2014

(electus = tehtävään valittu, ei vielä asetettu)

Ei kommentteja | Luokka: Ruotsi, Turkki, Yhdysvallat, Amerikka

Tiistai, Toukokuu 20, 2014 - 9:37Bartholomeos: Ukrainan konflikti uhkaa koko ihmiskuntaa

Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartholomeos I on saksalaisen tv-yhtiön DW:n haastattelussa varoittanut konfliktin laajenemisesta Ukrainassa ja vaatii uudelleen “Ukrainan ortodoksisen kansan yhtenäisyyden palauttamista”. Ekumeeninen patriarkka kutsuu Ukrainan ortodoksisia kirkkoja jatkamaan yhdistymisajatuksiaan.

Haastattelussaan saksalaiselle DW:lle patriarkka mainitsi yrityksistä aloittaa Ukrainan ortodoksisten kirkkojen lähentyminen jo silloin, kun hän oli presidentti Viktor Juštšenkon, presidentti Viktor Janukovytšia edeltävän maan päämiehen, aikana maassa vierailulla, joka tunnetusti oli menestyksekäs. “Me emme heittäneet asiaa sikseen. Universaalin patriarkaatin ja yleensä koko ortodoksisuuden velvollisuutena on palauttaa yhtenäisyys Ukrainan kansan pariin.”

Vastauksena DW:n kysymykseen ekumeenisen patriarkaatin asemasta Ukrainan kriisissä, Bartholomeos korosti sen poliittista merkitystä: “Ukrainassa on konflikti idän ja lännen välillä, jos sen sanoo yksinkertaistettuna.”

“EU ja Yhdysvallat toisella puolella ja Venäjä toisella. Kysymys on poliittisesta vaikutusvallasta. Valitettavasti emme voi tehdä paljoakaan. Haluamme hyödyntää loogista ajattelua ja järkeilyä ja välttää konfliktin laajenemista, joka on suuri uhka Ukrainalle, koko Euroopalle ja koko ihmiskunnalle,” patriarkka Bartholomeos I sanoo.

Patriarkka muistutti, että Ukrainassa on kolme ortodoksista kirkkoa, joista vain yksi on kanoninen. Kuitenkin patriarkan mielestä tunnustuksellinen ero ei estä ekumeenista patriarkaattia antamasta esityksiä ukrainalaisille “ortodoksisina veljinämme ja sisarinamme”.

Ortodoksi.net
19.5.2014

Kts. Pomisna Tserkva: Варфоломій I: конфлікт в Україні загрожує всьому людству

Ei kommentteja | Luokka: Ortodoksinen maailma, Ukraina, Turkki

Sunnuntai, Toukokuu 18, 2014 - 15:24Ekumeeninen patriarkka tuomitsee väkivallan Pohjois-Afrikassa

Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartholomeos I on antanut julkilausuman Pohjois-Afrikassa tapahtuneiden väkivaltaisuuksien johdosta. Julkilausumassa ekumeeninen patriarkaatti sanoo olleensa todistamassa sitä suurta tuskaa ja kärsimystä, joka on noussut esiin naisiin kohdistuvana väkivaltana Pohjois-Afrikassa. Koko maailmanlaajuinen yhteisö on oikeutetusti huolissaan tapahtuneista ja myös patriarkaatti ilmaisee huolensa suoraan ja tuomitsee Nigeriassa tapahtuneen kymmenien nuorten naisten sieppauksen ja yrityksen pakottaa heidät väkisin kääntymään islaminuskoon. Lisäksi patriarkaatin mielestä on täysin yksiselitteistä sanoutua irti sellaisista toimista, joilla tuetaan raskaana olevan kristityn nuoren äidin tuomitsemista kuolemaan hänen kieltäytyessään omaksumasta islamin uskoa.

Samalla, kun hän on virallisella vierailulla Saksassa, patriarkka on antanut asiasta virallisen julkilausuman, toivoen sanomansa auttavan naisia pääsemään vapauteen.

Patriarkka Bartholomeos sanoo julkilausumassaan olevansa kauhistunut, että tällä 21. vuosisadalla maailmassa koetaan edelleen tällaisia hirvittäviä ja häpeällisiä uskonnollisen väkivallan tekoja. “Kuten olemme toistuvasti korostaneet, kaikenlainen väkivalta uskonnon nimissä on väkivaltaa uskontoa itseään kohtaan.”

“Se, mitä tapahtuu Nigeriassa ja Sudanissa on kaksi erilaista väärintekoa: ennen kaikkea ne ovat häpeällisiä tekoja ihmisyyttä vastaan, ihmisyyttä, johon uskomme ja josta julistamme, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi; ja toiseksi se on suuri loukkaus Jumalaa kohtaan, Jumalaa, jota kaikki suuret uskonnot palvovat jumalallisena kaiken elämän Luojana.”

Patriarkka jatkaa: “Pohjois-Afrikassa sekä islamin että kristinuskon tunnustajat ovat velvollisia edistämään Jumalan rakkautta ja myötätuntoa. Ja poliittiset päättäjät ovat vastuussa kansalaistensa suojelemisesta, erityisesti yhteiskunnan heikommassa asemassa olevien suojelemisesta. Tällaiset nyt nähdyt teot eivät ole hyväksyttäviä minkään uskonnon tai moraalin näkökulmasta eikä myöskään kansainvälisten ihmisoikeuksien kannalta.”

“Ekumeeninen patriarkaatti palavasti rukoilee ja kehottaa kaikkia uskovaisia yhdessä kaikkien ihmisten kanssa rukoilemaan hyvää tahtoa ja turvallista nuorten naisten vapauttamista Nigeriassa sekä turvallisuutta ja elämää nuorelle äidille Sudanissa,” patriarkka Bartholomeos sanoo.

Ortodoksi.net
18.5.2014

(Kuvassa Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartholomeos I, kuva © Ekumeeninen patriarkaatti)

Kts. Ekumeeninen patriarkaatti: Statement condemning religious violence in Northern Africa

Ei kommentteja | Luokka: Sudan, Nigeria, Turkki