Torstai, Helmikuu 26, 2015 - 20:26Turkki on myöntänyt kansalaisuuksia useille ekumeenisen patriarkaatin piispoille ja papeille

Turkin valtio on myöntänyt Turkin kansalaisuuden useille Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin papistoon kuuluville. Heistä neljä on piispoja.

Jokin aika sitten Ankarasta tulleella määräyksellä kansalaisuuden saivat mm. kymmenkunta pappia ja seuraavat piispat:
- Ranskan metropoliitta Emmanuel
- Kydonian metropoliitta Athenagoras
- Itävallan piispa Arseni ja
- Silivrin piispa Maxim.

Papistossa kansalaisuuden saivat mm. seuraavat Konstantinopolissa asuvat papit: Pyhän synodin pääsihteeri, arkkimandriitta Bartholomeos ja alisihteeri Joachim.

Kreikan kansalaisista Turkin kansalaisuuden saivat mm. arkkidiakoni Andrei, diakoni Theodore, protosingelos Ambrosios ja arkkimandriitta Agathangelus.

Turkin omien maallisten lakien mukaan Konstantinopolissa (Istanbulissa) sijaitsevan ekumeenisen patriarkaatin päämiehen, Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan, tulee olla Turkin kansalainen. Ainoa poikkeus Turkin vallan aikana tähän valintaan on ollut patriarkka Athenagoraksen (Spirou) valinta vuonna 1972 patriarkaksi yhdysvaltojen kansalaisena. Valinta tapahtui silloin Yhdysvaltojen painostuksesta. Kun hän matkusti Yhdysvalloista Turkkiin presidentti Trumanin lentokoneella, Turkin viranomaiset ojensivat hänelle Istanbulissa Turkin passin.

Asiasta tiedotti romanialainen uutistoimisto Lasasuri Ortodoxe Internet-sivuillaan.

Ortodoksi.net
26.2.2015

Ks. Lasasuri Ortodoxe: Ankara acorda cetatenie turca mai multor clerici ai Patriarhiei Ecumenice

Ei kommentteja | Luokka: Konstantinopoli, Itävalta, Ranska, Turkki, Kreikka

Torstai, Helmikuu 26, 2015 - 19:58Kaoottinen tilanne Tšekin kirkossa jatkuu - nyt puuhataan “vaihtoehtoista kirkolliskokousta”

Olomoucin ja Brnon metropoliitta Simeon (Radivoj Jakovlevič), joka vielä joulukuun alkupäiviin vuoteen 2013 asti toimi Tšekinmaan ja Slovakian ortodoksisen kirkon väliaikaisena päämiehenä, locum tenensinä, vihki uudeksi apulaispiispaksi kirkkoherra Isain (Slaninki). Piispa Isain vihkiminen tapahtui Brnon katedraalissa.

Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti ei ole tunnustanut tammikuussa 2014 tapahtunutta vaalia, jossa paikallinen kirkolliskokous valitsi Tšekinmaan ja Slovakian ortodoksisen kirkon päämieheksi arkkipiispa Rostislávin (Ondrej Gont). Huolimatta siitä, että paikallinen kirkolliskokous on ylin opillinen, hallinnollinen ja kanoninen toimielin paikalliskirkossa ja arkkipiispa Rostislav sai 87 % annatuista äänistä, ekumeeninen patriarkaatti on sitä mieltä, että locum tenens, arkkipiispa Simeon on ainoa Tšekinmaan ja Slovakian ortodoksisen kirkon vapautuneen piispanistuimen kanoninen hierarkki. Konstantinopoli myös keskeytti kaiken viestinnän arkkipiispa Rostislavin ja hänen piispojensa kanssa.

Helmikuussa 2015 pidettiin Itävallan Wienissä kokous, johon osallistuivat mm. Ranskan metropoliitta Emmanuel ja Wienin piispa Arseni. Kokouksessa tehtiin päätös arkkimandriitta Isain (Slaninki) piispaksi vihkimisestä, jotta voidaan saada aikaan Tšekinmaan ja Slovakian ortodoksisen kirkon “vaihtoehtoinen kirkolliskokous”.

Uuden piispan vihkiminen ja “vaihtoehtoisen kirkolliskokouksen” aikaansaaminen epäilemättä pahentavat Tšekinmaan ja Slovakian ortodoksisen kirkon pitkään jatkunutta epävakaata tilannette, joka sai alkunsa noin pari vuotta sitten, kun silloinen kirkon päämies metropoliitta Kryštof (Radim Pulec) joutui siirtymään syrjään skandaalien vuoksi.

Ortodoksi.net
26.2.2015

Ks. Sedmitza.ru: Для Православной Церкви Чешских земель и Словакии пытаются создать «альтернативный синод»
Ks. Ortodoksi.net: Uutisia Tšekinmaan ja Slovakien kirkosta

Ei kommentteja | Luokka: Moskovan patriarkaatti, Konstantinopoli, Tsekki ja Slovakia, Turkki, Venäjä

Keskiviikko, Tammikuu 28, 2015 - 23:20Ekumeeninen patriarkka etnisen puhdistuksen kohteeksi joutuneessa entisessä Smyrnassa

Vuonna 1922 Turkin armeija Mustafa Kemalin johdolla syyllistyi Vähässä-Aasiassa nykyisessä Turkin alueella sijaitsevassa İzmirissä, aiemmassa alkukristillisessä Smyrnassa kreikkalaisten ja armenialaisten vainoon ja sytytti syyskuussa 1922 kaupungin kreikkalais- ja armenialaiskaupunginosat palamaan. Joidenkin arvioiden mukaan vainoissa ja tuhopoltoissa sai surmansa jopa 100 000 kaupunkilaista.

Kun noiden tapahtumien jälkeen tehdyn ns. Lausannen sopimuksen nojalla Kreikka ja Turkki suorittivat ns. pakollisen väestönvaihdon: turkkilaiset palautettiin Kreikasta Turkkiin ja kreikkalaiset vastaavasti Turkista Kreikkaan ja hengissä selvinneet armenialaiset muuttivat pois kaupungista, Smyrnasta muodostui lähes etnisesti puhdas turkkilainen alue.

Nyt vuosikymmeniä noiden tapahtumien jälkeen Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartholomeos vierailee Vähässä-Aasiassa ja  Smyrnassa 5. - 10. helmikuuta 2015.

Vierailunsa aluksi helmikuun 6. päivänä patriarkka Bartholomeos toimittaa liturgian Smyrnassa. Siellä oleva pyhän Bukolos Smyrnalaisen kirkko on ainoa vuoden 1922 katastrofista säästynyt ortodoksinen kirkko tuossa suurkaupungissa.

Pyhää Bukolos Smyrnalaista muistellaan ortodoksisessa kirkossa helmikuun 6. päivänä ja hän on Smyrnan oma suojeluspyhä. Pyhän Bukoloksen kirkko on kunnostettu turkkilaisten toimesta aivan äskettäin.

Alkuun vuodesta 1922 turkkilaiset käyttivät sitä varastona ja myöhemmin kirkkorakennusta kunnostettiin ja siitä tehtiin konserttisali ja oopperan esiintymispaikka sekä niiden jälkeen vielä arkeologinen museo.

Ekumeenisen patriarkan ohjelmaan kuuluu myös useiden alueen paikallisten johtohenkilöiden tapaamisia. Hänen seurueeseensa kuuluu useita piispoja eri puolilta maailmaan.

Perjantaisen liturgian jälkeen patriarkka seurueineen istuttaa puita kirkon ympäristöön. Yksi puu istutetaan myös paikalle, jossa pyhä pappismarttyyri Poltkarpos Smyrnalainen kilvoitteli. Hänen uskotaan olleen yksi pyhän apostoli Johannes Teologin opetuslapsista ja yksi merkittävistä alkukirkon johtajista.

Ekumeeninen patriarkka vierailee Smyrnassa myös roomalaiskatolisessa kirkossa sekä vanhassa pyhien apostolien kirkossa, jota käytetään nykyisin islamilaisena moskeijana. Siellä hän tapaa Smyrnan muftin.

Maanantaina on ohjelmassa mm. ehtoopalvelus pyhän Demetrioksen kirkossa lähellä Efesosta sijaitsevassa Kirkinzesin (nykyisin Sirince) kylässä.

Maanantaina 9. helmikuuta hän saa myös taloustieteiden kunniatohtorin arvon İzmirin taloustieteellisessä yliopistossa.

Vierailunsa päätteeksi hän käy vielä tiistaina 10.2. pyhän Haralamboksen kirkossa Çeşmessa.

Smyrnassa on tällä hetkellä pieni noin 200 kreikkalaisen vähemmistö, vaikkakin ortodokseja on noin 2500, kun lukuun lasketaan mukaan alueen venäläiset ja serbit. Smyrnassa on myös ekumeenisen patriarkaatin yksi asemapaikka, jota johtaa arkkimandriitta Kyrillos (Κύριλλο Συκή).

Vierailu Smyrna pyhän Bukoloksen kirkkoon on vuosikymmenien työn tulos, jonka eteen on nähty vaivaa niin ekumeenisessa patriarkaatissa kuin myös Smyrnassa.

Patriarkkaa on vaivannut kauan se, miten Smyrnassa on synagoga ja monia roomalaiskatolisia kirkkoja, mutta ei ortodoksista kirkkoa, jossa ortodoksit voisivat toimittaa jumalanpalveluksiaan.

Ortodoksi.net
28.1.2015

Ks. Romfea.gr: Περιοδεία Οικουμενικού Πατριάρχη στη δυτική Μικρα Ασία
Ks. Ortodoksi.net: Bukolos Smyrnalainen
Ks. Ortodoksi.net: Polykarpos Smyrnalainen

Ei kommentteja | Luokka: Konstantinopoli, Turkki, Kreikka

Maanantai, Tammikuu 26, 2015 - 17:37Isä Serafim: “En ole koskaan kohdannut tällaista kauneutta muualla.”


Suomalainen pappismunkki, Itä-Suomen yliopiston teologian professori Serafim Seppälä on ollut usein näyttävästi esillä niin armenialaisissa kuin muunkielisissä medioissa Armeniasta julkaisemiensa kirjojen vuoksi.

Orthodox Christian Network -sivusto kirjoitti jokin aika sitten Internetissä, että pappismunkki Serafim on opiskellut vuosikausia Armenian kulttuuria ja historiaa ja julkaissut useita julkaisuja näistä aiheista, joukossa mm. 500-sivuinen kirja Armenian taiteesta ja kulttuurista sekä kirja Armenian kansanmurhasta.

Kun isä Serafimia haastateltiin viime syksynä Panorama.am-sivustolle, hän kertoi lämpimästi henkilökohtaisista ja ainutlaatuisista kokemuksistaan Armeniasta. Haastattelijoita ihmetytti, mistä suomalainen munkki on saanut kiinnostuksen Armeniaa kohtaan?

Isä Serafim kertoo asian tiimoilta pitkän tarinan, joka alkaa 90-luvulta, ajalta ennen ortodoksiseen kirkkoon liittymistä, jolloin hän nuorena opiskelijana etsi oikeaa kirkkoa ja oikeaa kristittyä, jollainen hän voisi olla. Vierailtuaan useissa eri tunnustuskuntien kirkoissa, vuorossa oli viimein ortodoksinen kirkko. Ennen tuota vierailua hän oli käynyt armenialaisessa kirkossa Istanbulissa.

Sittemmin hän opiskeli itämaista kulttuuria ja seemiläisiä kieliä Helsingissä ja luki paljon kirjoja kristinuskon historiasta. Lukemansa ja kokemansa perusteella hän tuli lopputulokseen, että kristinusko ja etenkin sen itäinen haara on lähimpänä alkuperäistä.

Sen jälkeen hän meni Jerusalemiin vuodeksi ja koki siellä useat ortodoksiset tai siihen jotenkin liittyvät kirkot: syyrialais-ortodoksisen, koptien, etiopialaisten ja armenialaisten kirkot. Hän asui siellä armenialaisessa korttelissa erään armenialaisen talon kattohuoneistossa.

Hän käänsi silloin syyrialaista (aramealaista) hengellistä kirjallisuutta suomeksi, mutta hänellä ei ole ollut koskaan mahdollisuutta opiskella Armeniassa.

Liityttyään ortodoksiseen kirkkoon hän meni luostariin. Luostarivuodet olivat kiireisiä, sillä hän suoritti samaan aikaan filosofian tohtorin tutkinnon. Yllätyksenä hän sai sitten työpaikan yliopistolta ja kirkko siunasi hänet menemään tuohon työhön. Vasta silloin hän pystyi täyttämään unelmansa ja menemään syvemmälle Armenian asioihin ja tapahtumiin.

Isä Serafim sanoo haastattelussaan, että kaikki Armeninan kansanmurhasta jäljelle jääneet edustavat hänelle ylimmän Kauneuden ilmestystä: Vaspurkanin miniatyyrit, duduk-sävelmät, kansantanssit, sharakanit - armenialaiset kirkkoveisut, armenialainen runoilija Sayat-Nova, Artsakhin matot ja jopa muistot köydellä tanssijoista. En ole koskaan kohdannut tällaista kauneutta muualla. Näiden historiallisten asioiden sekä joukkomurhan ja verenvuodatuksen yhdistäminen on ainutlaatuista.

Nämä asiat ovat sielunmaisemaani, isä Serafim sanoo ja jatkaa, että joka kerta, kun hän kuulee näitä kallisarvoisia helmiä korvatun länsimaisella roskalla, se satuttaa.

Armenia on viimeinen nurkkaus Lähi-idässä, jossa vanha kristillinen perinne on koko kulttuurin sydämessä oopperasta pyhiin hautoihin. Tämä on erittäin arvokas asia.

Isä Serafin sanoo, ettei hän ole sokea nähdäkseen Armenian muut käytännön ongelmat, mutta ongelmia on kaikissa maissa, ei yksin Armeniassa. Esimerkiksi ihmiset tekevät itsemurhia paljon enemmän hyvin toimeentulevassa suomalaisissa kylissä kuin armenialaisissa kylissä. Miksi? Voisiko siellä olla jotain kallisarvoisempaa, jotain joka puuttuu suomalaisilta, isä Serafim toteaa haastattelussaan.

Ortodoksi.net
21.1.2015

Ks. OCN / Panorama.am: Finnish Monk, Author of 500-Page Book on Armenia: “I never encountered such beauty anywhere”
Ks. Panorama.am: Finnish Monk, Author of 500-Page Book on Armenia: “I never encountered such beauty anywhere”  (koko haastattelu englanniksi)
Ks. Ortodoksi.net: Serafim Seppälä
Ks. Ortodoksi.net / Serafim Seppälä: Kansanmurhan kasvot armenialaisessa kuvataiteessa
Ks. Ortodoksi.net: Araratista itään - 12 avainta kauneuden ja kärsimyksen Armeniaan (Serafim Seppälä)

Ei kommentteja | Luokka: Etiopia, orientaaliset kirkot, Jerusalem, Syyria, Armenia, Turkki, Israel, Suomi

Keskiviikko, Tammikuu 14, 2015 - 19:21Pyhien joukkoon 13.1.2015 kanonisoidun Paisios Athosvuorelaisen elämä


Myös Ortodoksi.netin sivuilta löytyy nyt Athossäätiön toiminnanjohtaja, TT Hannu Pöyhösen suomeksi kirjoitettu 13.1.2015 pyhien joukkoon kanonisoidun pyhän Paisios Athosvuorelaisen monivaiheinen elämänkerta. Linkki tuohon elämänkertaan on tämän tekstin lopussa.

Pyhä Paisios syntyi 1924 pienessä kappadokialaisessa Farasan kylässä ja sai kasteessa omaisten vastustuksesta huolimatta myöhemmin myös pyhäksi kanonisoidun pyhän Arsenioksen kastamana saman nimen: Arsenios, jossa on nähty kastajan ennalta näkeminen lapsen tulevasta kohtalosta.

Hänen vanhempansa Prodromos ja Eulogia Eznepidis asettuivat asumaan Luoteis-Kreikassa sijaitsevaan Konitsan kaupunkiin. Heidän perheeseensä syntyi kaiken kaikkiaan kymmenen lasta, joista Arsenios oli kolmanneksi nuorin. Vanhemmiltaan Arsenios, tuleva pyhä Paisios, sai hurskaan ortodoksisen kasvatuksen.

Koulunkäynnin päätyttyä nuori Arsenios ryhtyi puusepäksi Kristuksen esimerkin mukaisesti. Hän sai työssaan arvostusta niin kyvykkyydestään puuseppänä kuin myös hurskaudestaan ja ihmisrakkaudestaan.

Nuoruusvuosinaan hän joutui sotaan italialaisia ja saksalaisia vastaan ja osallistui siihen viestijoukkojen radiosähköttäjänä, mutta varsinaisesti armeijaan hänet kutsuttiin vuonna 1945 aivan Kreikan sisällissodan kynnyksellä. Sotapalveluksessakin hän kunnostautui niin urhoollisuudessaan, tunnollisuudessaan kuin myös lähimmäisenrakkaudessaan.

Sotapalveluksen päätyttyä hän lähti vuonna 1950 kilvoittelemaan Kreikan Athokselle, mutta joutui välillä huolehtimaan perheestään, vanhemmistaan ja sisaruksistaan, ennen kuin pääsi asettumaan pysyvämmin luostariin.

Nöyränä ja kuuliaisena Arsenios oli Athoksella ensin Esfigmenksen luostarissa, missä hänet vihittiin munkiksi, munkkinimellä Averkios. Samalla hänellä alkoi ilmetä monenlaisia sairauden oireita, jotka heikensivät häntä, mutta hän ei antanut niiden suuremmin haitata kilvoitteluaan. Hän joutui kuitenkin siirtymään ensin Filotheoksen luostariin ja sairauden heikennyttämänä viimein kotiinsa Konitsaan. Mutta toivuttuaan hieman hän palasi takaisin luostariin, jossa hänet vihittiin 1957 pieneen skeemaan ja hän sai uuden munkkinimen, Paisios, kuuluisan Kesarean metropoliitan mukaan..

Jumalanäidin johdattamana hän siirtyi Athokselta kotiseutunsa läheisyydessä sijaitsevaan Stomion luostariin, missä hän jälleenrakensi luostaria saaden se nousemaan jälleen hyvään kuntoon niin rakennusten osalta kuin hengellisestikin, saaden mm. noin 80 ihmistä palaamaan protestanttiseen lahkoon liityttyään takaisin Kirkon pariin.

Vuonna 1961 hän palasi Athokselle, mutta kyläläisten hartaista pyynnöistä mm. ekumeeniselle patriarkalla ja monille Kreikan hallinnon korkeille virkamiehille lähettämien kirjeiden avulla, Paisios palasi takaisin Stomioon, josta hän sitten kuitenkin lähti lopullisesti syyskuun lopussa 1962 ja siirtyi Egyptiin, Siinain luostariin.

Siinailla Paisios eli mm. erakkolassa ja vietti kaikin puolin erittäin askeettista elämää tehden mm. päivisin puunleikkaustöitä ja rukoillen hartaasti öisin. Töistään saamillaan rahoilla hän auttoi köyhiä ja puutteessa eläviä jopa niin, että hän kykeni vähäisistä varoistaan antamaan rahaa Kreikassa teologiaa opiskelevalle nuorukaisellekin.

Korkeasta ilmanalasta johtuvan voimakkaan päänsäryn ja astman takia vanhus joutui kuitenkin jättämään hänelle rakkaan Siinain ja siirtymään takaisin Kreikkaan ja Athokselle, missä hän asettui Ivironin luostariin kuuluvaan Pyhän Johannes Kastajan skiittaan eli sivuluostariin.

Terveys edelleen heikkeni. Hän sairastui ensin keuhkolaajentumaan ja myöhemmin häntä vaivasivat tyrä ja nivelsairaudet, mutta lopulta viimeinen rajumpi sairaus muutti kaiken. Hän sairastui paksusuolensyöpään, joka lopulta johti hänen kuolemaansa heinäkuun 12. päivänä 1993. Hän oli silloin hänelle erittäin rakkaaksi paikaksi tulleessa ja hänen toimiensa ansiosta perustetussa pyhän evankelista Johannes Teologin luostarissa, minne hänet myös on haudattu.

Vaikka hänet haudattiin hiljaisuudessa, alkoi pian hänen kuoleman jälkeen haudalle tulla pyhiinvaeltajia ja siitä tuli pian suosittu pyhiinvaelluskohde, jossa ihmiset kävivät pyytämässä esirukouksia ja rukoilemassa Jumalaa.

Hurskaat ortodoksit ovat jo kauan odottaneet Paisioksen kanonisoimista pyhien joukkoon kuuluvaksi ja se tapahtuikin sitten viimein 13.1.2015, kun Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti kanonisoi hänet ja hänen muistopäiväkseen tullee hänen kuolinpäivänsä heinäkuun 12. päivä.

Ortodoksi.net
14.1.2015

(Valokuvassa pyhä Paisios)

Ks. Ortodoksi.net/ Hannu Pöyhönen: Pyhän Paisios Athosvuorelaisen elämä

Ei kommentteja | Luokka: muistopäivät, Siinai, Konstantinopoli, Athos, Turkki, Kreikka