(Moskova - Interfax) Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin toimet kirkkopolitiikassa ovat yksi tärkeimmistä haasteista ortodoksisuuden yhtenäisyydelle, Moskovan patriarkaatissa uskotaan.

”Yksi suurimmista uhista Konstantinopolin aggressiivisessa politiikassa on se, että se voi johtaa ortodoksisen maailman skismaan,” Venäjän ortodoksisen kirkon edustaja Euroopan kansainvälisissä järjestöissä, Wienin ja Itävallan piispa Ilarion ilmoitti haastattelussaan keskiviikkona sanomalehti NG-Religionille.

Piispa Ilarion tähdentää, että Konstantinopolin patriarkaatti on viime aikoina “tehostanut pyrkimyksiään turvata oman patriarkkansa rooli “itäisenä paavina” ja ” koko diasporassa olevan ortodoksisen maailman ylimpänä päätöksentekijänä ja päämiehenä”.

”Konstantinopolin päävastustaja ja ainoa kirkko, joka pystyy kiistämään nämä väitteet hegemoniasta, on Venäjän ortodoksinen kirkko. Tästä syystä Konstantinopoli pyrkii heikentämään, hajottamaan ja vähentämään muiden vaikutusvaltaa kaikkialla,” piispa Ilarion sanoi.

Ortodoksi.net

Jordan Times - Joukko arkeologeja on kaivanut pohjoisesta Jordaniasta Rihab’ista esiin maailman vanhimman ortodoksisen kirkon. Rihab’issa sijaitsee yli 30 kirkkoa.

Maanalainen kirkko on rakennettu vuosien 33 ja 70 välillä. Kirkko sijaitsee 48 kilometriä Jordanjoelta itään. “Uskomme löytäneemme maailman vanhimman kirkon”, kertoi Jordanian kaivausten johtaja Abdul Qader al-Husan.

Kirkko löytyi pyhän suurmarttyyri Georgios Voittajan kirkon alta, joka sekin on vuodelta 230. “Meillä on todisteita siitä, että tämä nyt löydetty kirkko tarjosi suojan Jeesuksen 70 opetuslapselle” Husan kertoi. Näiden kristittyjen, jotka mosaiikeissa kuvataan “70 Jumalan ja Taivaallisen rakastamaksi”, sanotaan paenneen vainoja Jerusalemista ja perustaneen kirkon pohjoiseen Jordaniaan. Kirkko todennäköisesti hylättiin, kun kristinusko laillistettiin Rooman valtakunnassa.

Kreikan ortodoksisen kirkon edustaja Arkkimandriitta Nektarious piti kirkon löytymistä tärkeänä virstanpylväänä kaikille maailman kristityille. Löytöpaikalta löytyi keramiikan palasia, jotka ajoitettiin 200-600-luvuille, joten paikalla on asuttu myöhäiselle roomalaisvallan ajalle asti.

Luolan sisällä on ympyrän muotoinen rukousalue, jossa on kivisiä tuoleja erottaen asuintilat. Tämä ympyränmuotoinen elementti, apsis, on tärkeä, koska on vain yksi toinen luola, jossa on samanlainen, jota myös käytettiin kristittyjen rukouspaikkana. Kiviset tuolit ovat todennäköisesti olleet papiston käytössä.

Kirkosta löytyi myös vanha hautausmaa, keramiikan palasia ja lappu, jossa luki “Georgios”. Kirkosta johtaa tunneli vesisäiliölle. Kirkon ja tunnelin kaivaukset voivat valottaa ensimmäisten kristittyjen elämää vielä lisää. Arkeologit pitävät aluetta tunnelilta vesisäiliöön erityisen tärkeänä. Sieltä on löytynyt muun muassa vanhoja rahoja, kaiverruksia ja rautaisia ristejä.

Ortodoksi.net

Katso kuvasarja maailman vanhimman kirkon kaivauksista The Guardian-lehden sivuilta
-> kuvasarja ( tekstit englanniksi)

(ABC News – Ateena) Neljä Moldovasta kotoisin olevaa naista loukkasivat sunnuntaina vahingossa Athoksella noin 1000-vuotista kieltoa, joka estää naisten saapumisen pelkästään miehille tarkoitetulle munkkien luostarialueelle. Naiset jätettiin ihmissalakuljettajien toimesta Kreikan rannikolle juuri Athoksen kohdalla.

Poliisi kertoi maanantaina, että iältään 27 – 32-vuotiaat naiset, sekä 41-vuotias moldovalainen mies oli salakuljetettu Turkista laivalla Athoksen ortodoksiselle luostarialueelle kauaksi valtakunnan rajasta. He saapuivat maahan sunnuntaina.

”He kertoivat poliiseille ja munkeille olevansa kovasti pahoillaan, mutta he eivät voineet tietää, että tämä oli naisilta kiellettyä aluetta”, nimettömänä esiintyvä poliisi kertoi tiedotusvälineille.

Munkit kohtasivat naiset myöhään sunnuntaina ja hälyttivät heti poliisin. Kreikan lainsäädännön mukaan naisten maihinnousu Athokselle on laitonta ja rangaistavaa, josta voi enimmillään saada rangaistukseksi kaksi vuotta vankeutta.

Ortodoksi.net

(Archon News – Bryssel, Belgia) Euroopan parlamentin julkaisemassa raportissa myönnetään, että Turkki evätessään ekumeenisen patriarkaatin ”kulttuurillisen ja hengellisen merkityksen” sekä myös sen ”uskonnollisen jurisdikstionin (toimivallan) Turkin rajojen ulkopuolella” uhkaa tämän ”instituution selviämistä.”

EP:n ulkoasiain valiokunnan (komitean) pyynnöstä joukko eurooppalaisten opintojen keskuksen (Center for European Studies) professoreja ja tutkijoita kokosi - apunaan asiakirjoja Turkin hallituksen toimista mm. jatkuvista vainoista ja rajoituksista ei-islamilaisten uskonnollisten ryhmien parissa - raportin ”Uskonnonvapaus Turkissa: Uskonnollisten vähemmistöjen tilanne”.

Raportti, joka valmistui myöhään helmikuussa, alkaa historiallisella katsauksella vähemmistöjen tilanteista esimerkkeinä armenialaiset, juutalaiset ja kreikkalaisortodoksiset yhteisöt.

Se tarkastelee historiallisia tapahtumia, jotka johtivat kreikkalaisen yhteisön jäsenmäärän vähenemiseen ja ekumeenisen patriarkaatin omistamien kiinteistöjen sulkemiseen. Raportti toteaa:

”Valtion epäilyttävä asenne on vaikuttanut kreikkalaiseen kirkkoon ja sen korkeimpaan auktoriteettiin, Konstantinopolin patriarkaattiin. Turkin valtio ei tunnusta patriarkaattia juridisena oikeushenkilönä. Yksi tällä hetkellä eniten keskusteltu tapaus on luultavasti Halkin pappisseminaari, joka suljettiin vuonna 1971. Turkin viranomaiset ovat tehneet selväksi, että he noudattavat asiassa vastavuoroisuuden periaatetta, mikä tarkoittaa sitä, että kreikkalaisen vähemmistön tilanne on riippuvainen Kreikan islamilaisen vähemmistön tilanteesta.”

Raportti toteaa Turkin kannasta ekumeenisen patriarkaatin “ekumeenisesta” luonteesta seuraavaa:

”Kun kreikkalaisortodoksinen patriarkaatti väittää sen ekumeenisen luonteen johtuvan johtajansa asemasta – ”primus inter pares” (‘ensimmäinen vertaistensa joukossa’) – ortodoksisessa maailmassa, sen sijaan Turkin valtio on kieltäytynyt tunnustamasta patriarkan hengellistä johtajuutta maailman laajuisessa ortodoksisessa maailmassa ja valtio pitää häntä vain Turkissa olevan kreikkalais-ortodoksisen vähemmistön johtajana.”

Valtion viranomaiset ovat usein väittäneet, että patriarkaatin ekumeenisen luonteen tunnustaminen saattaisi johtaa sellaiseen lopputulokseen patriarkaatin oikeudellisessa asemassa, että patriarkka asetettaisiin valtion päämiehen kaltaiseen asemaan. Kaikki erityiset tämän kaltaiset asemat on kielletty Turkissa viranomaisten toimesta, koska he katsoneet niiden olevan ristiriidassa sekularismin periaatteen kanssa ja takaporttina kreikkalaismieliselle agitaatiolle ja siksi sitä pidetään uhkana kansalliselle turvallisuudelle. Turkin kansallismieliset ovat nähneet patriarkaatin ekumeenisen luonteen vaatimuksissa todisteita sen poliittisesta suuntautumisesta.

Se oli myös pelkoa siitä, että patriarkaatti ei ehkä tyytyisi rajoittumaan pelkkiin uskonnollisiin kysymyksiin, vaan osallistuisi myös poliittisiin toimiin, joista turkkilainen delegaatio oli kirjoittanut v. 1923 Lausannessa pyytäessään patriarkaattia poistumaan. Kun Lausannen sopimus ei sisällä mitään nimenomaista mainintaa patriarkaatin asemasta, sitä käytetään samalla niin ekumeenisen arvon puolustajien kuin vastustajienkin pääasiallisena lähteenä.

Kesäkuun 26. päivä vuonna 2007 Turkin korkeimman oikeuden vetoomustuomioistuin (Yargitay) päätti (2007/5603) kysymyksen patriarkaatin ekumeenisesta luonteesta niin, että Fanarin kreikkalainen patriarkaatti (Fener Rum Patrikhanesi) oli vain Turkissa olevan kreikkalaisen vähemmistön kirkollinen edustaja ja että sille oli myönnetty oikeus jäädä Turkkiin ja että se on Turkin lainsäädännön alainen. Päätöksessä määrätään, että vähemmistölle ei ole myönnetty mitään erityisiä oikeuksia tai etuoikeuksia ja samalla kiistetään sen omien kansalaisten rikkoneen perustuslaillista tasa-arvoa. Viitaten Lausannen sopimukseen tuomioistuin julisti, että siinä ei ole mitään erityistä mainintaa patriarkaatista ja siinä ei ole mitään oikeudellisia perusteita väitteelle ekumeenisen patriarkaatin asemasta.

Tämä valtion kieltävä vastaus patriarkaatin kulttuurillisesta ja hengellisestä merkityksestä ja vaikutusvallasta ja uskonnollisesta jurisdiktionista Turkin ulkopuolella oleviin alueisiin päätöksenä riskeeraa – kun samalla vielä koko asiaa tarkastellaan kummallisesti Kreikan turkkilaisen vähenevään vähemmistöön yhdistettynä – instituution säilymisen. Kun samalla otetaan huomioon kreikkalaisten Turkin kansalaisten vähäinen määrä maassa, heidän on entistä vaikeampaa täyttää ne vaatimukset, joista määrätään vuosien 1923 ja 1970 asetuksissa, koskien esimerkiksi sitä, että patriarkan on oltava Turkin kansalainen kuin myös niiden, jotka hänet valitsevat sekä niiden, jotka suorittavat kirkollisia tehtäviään Turkissa.

Tämä on sekularismin turkkilaista tulkintaa, joka ei anna uskonnollisille instituutioille mitään mahdollisuutta lailliseen asemaan. Turkin valtion kielteinen kanta patriarkaatin oikeudelliseen asemaan johtaa samalla sen “ei-tunnustukselliseen” asemaan omistusoikeudessa. Omistus pitää rekisteröidä säätiöpohjaiseksi. Kuitenkin omaisuutta saattaa olla vielä riistettynä pois sen alkuperäisestä tarkoituksesta. Patriarkaatilla ei ole laillisia keinoja etsiä oikeudellisia toimia tällaisia rikkomuksia vastaan.

Raportissa todetaan vielä:

“Halkin pappisseminaarin sulkeminen vuonna 1971 on lähes pysäyttänyt Turkissa asuvien kreikkalaisen nuorison koulutuksen papeiksi. Armenialainen seminaari suljettiin vuonna 1974. Turkin valtiota pitäisi kannustaa hoitamaan tämä kiireellinen uskonnollisen yhteisön pappiskysymys kuntoon.”

Euroopan parlamentin raportti on kokonaisuudessaan luettavissa internetistä osoitteesta:

www.europarl.europa.eu/activities/committees/studies/download.do?file=20808

Ortodoksi.net

(Kiova – Interfax) Ukrainan presidentti Viktor Juštšenko on kutsunut Konstantinopolin ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen mukaan Venäjän kastamisen 1020-vuotisjuhlallisuuksiin.

Juštšenko esitti patriarkalle menevän kutsun tiistaina 20.5. Kiovassa vierailleelle Konstantinopolin patriarkaatin delegaatiolle, presidentin lehdistöpalvelusta kerrotaan.

Ukrainan presidentti esitti samalla kiitollisuutensa Konstantinopolin patriarkaatille sen ponnisteluista vakiinnuttaa ortodoksista kirkkoa. ”Tuemme kaikin voimin teidän ponnistelujanne kristillisessä maailmassa”, presidentti sanoi. ”Ukrainalaisten ortodoksien yhteisö ja valtio ovat vakuuttuneita siitä, että meidän täytyy edetä kohti kirkollista sopimusta ja lähestyä Konstantinopolin patriarkaatin Äiti Kirkkoa,” Juštšenko sanoi huomauttaen, että “Ukraina onkin jo edennyt tällä tiellä.”

Delegaatio ilmaisi kiitollisuutensa mahdollisuudesta tutustua Ukrainaan, sen ortodoksiseen kirkkoon ja sen odotuksiin ja toiveisiin suhteiden lujittamisesta ja sanoi tämän prosessin olevan tehokas, kun kaikki osapuolet ovat valmiita osallistumaan siihen.

Delegaatio myös kertoi Ukrainan presidentin ponnisteluista virallisena osapuolena hänen avustaessaan tätä prosessia ilman, että siihen olisi liitetty mitään poliittisia jännitteitä.

Samaan aikaan Venäjän ortodoksinen kirkko on ilmaissut huolensa useaan otteeseen siitä, että sen mielestä Konstantinopolin patriarkaatti väliintulollaan näissä Ukrainan kirkollisissa asioissa astuu Venäjän ortodoksisen kirkon jurisdiktionin kanonisen toimivallan alueelle.

Ortodoksi.net