Torstai, Toukokuu 22, 2008 - 20:37Euroopan parlamentin selonteko ekumeenisesta patriarkaatista ja muista ei-islamilaisista vähemmistöistä Turkissa

(Archon News – Bryssel, Belgia) Euroopan parlamentin julkaisemassa raportissa myönnetään, että Turkki evätessään ekumeenisen patriarkaatin ”kulttuurillisen ja hengellisen merkityksen” sekä myös sen ”uskonnollisen jurisdikstionin (toimivallan) Turkin rajojen ulkopuolella” uhkaa tämän ”instituution selviämistä.”

EP:n ulkoasiain valiokunnan (komitean) pyynnöstä joukko eurooppalaisten opintojen keskuksen (Center for European Studies) professoreja ja tutkijoita kokosi - apunaan asiakirjoja Turkin hallituksen toimista mm. jatkuvista vainoista ja rajoituksista ei-islamilaisten uskonnollisten ryhmien parissa - raportin ”Uskonnonvapaus Turkissa: Uskonnollisten vähemmistöjen tilanne”.

Raportti, joka valmistui myöhään helmikuussa, alkaa historiallisella katsauksella vähemmistöjen tilanteista esimerkkeinä armenialaiset, juutalaiset ja kreikkalaisortodoksiset yhteisöt.

Se tarkastelee historiallisia tapahtumia, jotka johtivat kreikkalaisen yhteisön jäsenmäärän vähenemiseen ja ekumeenisen patriarkaatin omistamien kiinteistöjen sulkemiseen. Raportti toteaa:

”Valtion epäilyttävä asenne on vaikuttanut kreikkalaiseen kirkkoon ja sen korkeimpaan auktoriteettiin, Konstantinopolin patriarkaattiin. Turkin valtio ei tunnusta patriarkaattia juridisena oikeushenkilönä. Yksi tällä hetkellä eniten keskusteltu tapaus on luultavasti Halkin pappisseminaari, joka suljettiin vuonna 1971. Turkin viranomaiset ovat tehneet selväksi, että he noudattavat asiassa vastavuoroisuuden periaatetta, mikä tarkoittaa sitä, että kreikkalaisen vähemmistön tilanne on riippuvainen Kreikan islamilaisen vähemmistön tilanteesta.”

Raportti toteaa Turkin kannasta ekumeenisen patriarkaatin “ekumeenisesta” luonteesta seuraavaa:

”Kun kreikkalaisortodoksinen patriarkaatti väittää sen ekumeenisen luonteen johtuvan johtajansa asemasta – ”primus inter pares” (‘ensimmäinen vertaistensa joukossa’) – ortodoksisessa maailmassa, sen sijaan Turkin valtio on kieltäytynyt tunnustamasta patriarkan hengellistä johtajuutta maailman laajuisessa ortodoksisessa maailmassa ja valtio pitää häntä vain Turkissa olevan kreikkalais-ortodoksisen vähemmistön johtajana.”

Valtion viranomaiset ovat usein väittäneet, että patriarkaatin ekumeenisen luonteen tunnustaminen saattaisi johtaa sellaiseen lopputulokseen patriarkaatin oikeudellisessa asemassa, että patriarkka asetettaisiin valtion päämiehen kaltaiseen asemaan. Kaikki erityiset tämän kaltaiset asemat on kielletty Turkissa viranomaisten toimesta, koska he katsoneet niiden olevan ristiriidassa sekularismin periaatteen kanssa ja takaporttina kreikkalaismieliselle agitaatiolle ja siksi sitä pidetään uhkana kansalliselle turvallisuudelle. Turkin kansallismieliset ovat nähneet patriarkaatin ekumeenisen luonteen vaatimuksissa todisteita sen poliittisesta suuntautumisesta.

Se oli myös pelkoa siitä, että patriarkaatti ei ehkä tyytyisi rajoittumaan pelkkiin uskonnollisiin kysymyksiin, vaan osallistuisi myös poliittisiin toimiin, joista turkkilainen delegaatio oli kirjoittanut v. 1923 Lausannessa pyytäessään patriarkaattia poistumaan. Kun Lausannen sopimus ei sisällä mitään nimenomaista mainintaa patriarkaatin asemasta, sitä käytetään samalla niin ekumeenisen arvon puolustajien kuin vastustajienkin pääasiallisena lähteenä.

Kesäkuun 26. päivä vuonna 2007 Turkin korkeimman oikeuden vetoomustuomioistuin (Yargitay) päätti (2007/5603) kysymyksen patriarkaatin ekumeenisesta luonteesta niin, että Fanarin kreikkalainen patriarkaatti (Fener Rum Patrikhanesi) oli vain Turkissa olevan kreikkalaisen vähemmistön kirkollinen edustaja ja että sille oli myönnetty oikeus jäädä Turkkiin ja että se on Turkin lainsäädännön alainen. Päätöksessä määrätään, että vähemmistölle ei ole myönnetty mitään erityisiä oikeuksia tai etuoikeuksia ja samalla kiistetään sen omien kansalaisten rikkoneen perustuslaillista tasa-arvoa. Viitaten Lausannen sopimukseen tuomioistuin julisti, että siinä ei ole mitään erityistä mainintaa patriarkaatista ja siinä ei ole mitään oikeudellisia perusteita väitteelle ekumeenisen patriarkaatin asemasta.

Tämä valtion kieltävä vastaus patriarkaatin kulttuurillisesta ja hengellisestä merkityksestä ja vaikutusvallasta ja uskonnollisesta jurisdiktionista Turkin ulkopuolella oleviin alueisiin päätöksenä riskeeraa – kun samalla vielä koko asiaa tarkastellaan kummallisesti Kreikan turkkilaisen vähenevään vähemmistöön yhdistettynä – instituution säilymisen. Kun samalla otetaan huomioon kreikkalaisten Turkin kansalaisten vähäinen määrä maassa, heidän on entistä vaikeampaa täyttää ne vaatimukset, joista määrätään vuosien 1923 ja 1970 asetuksissa, koskien esimerkiksi sitä, että patriarkan on oltava Turkin kansalainen kuin myös niiden, jotka hänet valitsevat sekä niiden, jotka suorittavat kirkollisia tehtäviään Turkissa.

Tämä on sekularismin turkkilaista tulkintaa, joka ei anna uskonnollisille instituutioille mitään mahdollisuutta lailliseen asemaan. Turkin valtion kielteinen kanta patriarkaatin oikeudelliseen asemaan johtaa samalla sen “ei-tunnustukselliseen” asemaan omistusoikeudessa. Omistus pitää rekisteröidä säätiöpohjaiseksi. Kuitenkin omaisuutta saattaa olla vielä riistettynä pois sen alkuperäisestä tarkoituksesta. Patriarkaatilla ei ole laillisia keinoja etsiä oikeudellisia toimia tällaisia rikkomuksia vastaan.

Raportissa todetaan vielä:

“Halkin pappisseminaarin sulkeminen vuonna 1971 on lähes pysäyttänyt Turkissa asuvien kreikkalaisen nuorison koulutuksen papeiksi. Armenialainen seminaari suljettiin vuonna 1974. Turkin valtiota pitäisi kannustaa hoitamaan tämä kiireellinen uskonnollisen yhteisön pappiskysymys kuntoon.”

Euroopan parlamentin raportti on kokonaisuudessaan luettavissa internetistä osoitteesta:

www.europarl.europa.eu/activities/committees/studies/download.do?file=20808

Ortodoksi.net