Tiistai, Tammikuu 29, 2008 - 19:53Käziräpäkkä - Käsikö räppää Kirkkomuseossa?
Rapatessa on aina roiskunut. Karjalaiset pyyhkivät kätensä käspaikkaan, jota myös vuarupaikaksi, vaarnikoksi, käsrievuksi ja käziräpäkäksi kutsuivat.

Karjalaiset naiset olivat taitavia käsistään. Niinpä he alkoivat koristella arkisten pyyheliinojen päitä taidokkain kirjonnoin joutoaikoinaan. Se käynnisti kilpavarustelun: jokaisessa savussa pyrittiin tekemään yhä kauniimpia käspaikkoja – ainakin kauniimpia kuin naapurin rouvan tekemät.
Pikkuhiljaa käsipyyhkeistä kehittyi niin kauniita, ettei niihin oikein enää kehdannut käsiä kuivatakaan. Niitä alettiin viedä kirkkoihin, kirkkosalia kaunistamaan. Samalla käsityöläisnaiset saivat ”tuotteitaan brändätyiksi”: jumalanpalvelusten aikana katseltiin käspaikkoja arvioiden ja vertailtiin niiden paremmuutta - samalla tietysti verrattiin myös kylän naisten kyvykkyyttä käden taidoissa. Niinpä kirkkomatkojen jälkeen jotkut käspaikkojen tekijöistä niittivätkin mainetta taitureina, toiset tavallisina peräkammarin riviharrastajina. Käspaikkoja vietiin kirkkoon myös silloin, kun perheessä vieraili kuolema tai sairaus: kangasuhria vastaan pyydettiin taloon siunausta. Aikojen kulussa perin arkisista käsipyyhkeistä kehittyikin osa ortodoksisissa kirkoissa nähtävää tekstiiliperinnettä.
Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa Kuopiossa avataan perjantaina 1.2.2008 käspaikkanäyttely Käziräpäkkä, jossa esitellään yhtä Suomen suurimmista yksityisistä käspaikkakokoelmista. Suurin osa näyttelyn käspaikoista on ensimmäistä kertaa esillä.
Satoja käspaikkoja käsittävän kokoelman on kerännyt ilomantsilainen Ritva Korhonen lähes kolmenkymmenen vuoden aikana. Kipinän keräilyyn ja samalla ensimmäiset käspaikkansa hän sai anopiltaan, joka oli tuonut käsityöt mukanaan viimeisellä evakkojunalla Viteleestä vuonna 1944. Anoppi oli saanut ne omalta äidiltään vieraaseen maahan koti-ikävää lievittämään. Myöhemmin kokoelman kulmakiviksi muotoutuneet kaksi käspaikkaa eivät toimineet sotilasjunassa käsipyyhkeinä, vaan niihin käärittiin pieni viteläisvauva sotatantereelta evakkomatkaa tekemään.
Suomen ortodoksisen kirkkomuseon näyttelyssä on yli sata vanhaa ja uutta käspaikkaa mm. menetetyn Karjalan alueelta, Pohjois-Karjalasta, Petroskoista, Aunuksesta, Novgorodista, Virosta, Tveristä, Odessasta ja Romaniasta. Käspaikkoja on haalittu kokoelmaan melkeinpä kiven alta: aikojen saatossa kirkollisen luonteen saaneet käspaikat kävivät kommunismin myötä uhanalaisiksi, kun rajantakaiset ihmiset eivät uskaltaneet käspaikkaharrastajallekaan myöntää omaavansa pannaan joutuneita tekstiilejä.
Käspaikkojen ja niiden kerääjän, Ritva Korhosen, tarinoita voit tulla kuulemaan Kirkkomuseoon perjantaina 1.2.2008 klo 11-13, jolloin kokoelman omistaja on kertomassa harvinaislaatuisesta keräilyharrastuksestaan.
Käziräpäkkä -näyttely on esillä Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa 1.2.2008 – 30.3.2008. Tervetuloa!
Haastatteluajan ja lisätietoja saat tekstiilikonservaattori Leena Säpiltä, p. 0206 100 265.
Suomen ortodoksinen kirkkomuseo
Karjalankatu 1
70110 Kuopio
Ortodoksi.net
Ei kommentteja | Luokka: Kotimaa
