Bukarestin arkkipiispa, Ungro-Vlachian metropoliitta, koko Romanian patriarkka, Kappadokian Kesarean Locum Tenens Teoctist I (Arăpaşu) kuoli 30.7.2007 eturauhasleikkauksen aiheuttamaan sydänkohtaukseen Fundenin sairaalassa.

Hän syntyi Dumitru ja Marghioala Arăpaşun suurperheeseen toiseksi viimeisenä eli kymmenentenä lapsena yhdentoista lapsen katraasta helmikuun 7. päivä 1915 Tocilenissa, Botoşanin maakunnassa, Moldovassa saaden maalliseksi nimekseen Toader Arăpaşu.

Romanian patriarkkana Teoctist I toimi vuodesta 1986 alkaen siis hieman yli 20 vuoden ajan.
Vuonna 1928 hän aloitti luostarikilvoituksensa noviisina Sihăstrian Voronein erakkolassa ja myöhemmin Voronan luostarissa. Hänet vihittiin munkiksi elokuussa 1935 Bistriţa-Neamţin luostarissa. Vuonna 1940 hän aloitti teologian opiskelunsa Bukarestin yliopistossa, josta valmistui vuonna 1945. Valmistumisen jälkeen hän toimi pappismunkkina Iaşissa, koillis-Romaniassa ja sai arkkimandriitan arvon vuonna 1946. Vuosina 1946-47 hän jatkoi opiskeluaan Iaşin yliopistossa.Vuonna 1962 hänet nimitettiin Aradin piispaksi ja 1973 Craiovan arkkipiispaksi ja Oltenian metropoliitaksi ja vuonna 1977 Moldavian ja Suceavan metropoliitaksi, josta tehtävästä hän sitten siirtyi vuonna 1986 koko Romaninan patriarkaksi.

Patriarkka Teoctistin elämän ajalle sattui monta Romanian historian myrskyistä käännekohtaa, toinen maailmasota ja sen jälkeinen Nicolae Ceauşescun kirkolle vaikea aika kommunistisen hallinnon ja sen salaisen poliisin Securitaten puristuksessa.

Romanian vallankumouksen jälkeen vuonna 1989 patriarkka vetäytyi Sinaian luostariin ja tammikuussa 1990 Romanian ortodoksisen kirkon pyhä synodi hyväksyi hänen eronsa. Uuden vallan edustaja Ion Iliescu kutsui hänet kuitenkin takaisin Bukarestiin jo maaliskuussa 1990. Hän palasi Romanian kirkon johtoon ja kuukautta myöhemmin myös pyhä synodi hyväksyi paluun. Hänen vaiheensa Romanian kommunistisessa hallinnossa ovat olleet kauan kiistelyn ja erilaisten spekulaatioiden kohteena.

Hän sai myös paljon kuuluisuutta kutsuessaan roomalaiskatolisen kirkon silloisen päämiehen, paavi Johannes Paavali II:n vierailulle Romaniaan vuonna 1999. Se oli silloin ensimmäinen ortodoksisen patriarkan esittämä vierailukutsu katoliselle paaville sitten vuoden 1054 kirkkojen eron. Silti hänen suhteensa katoliseen kirkkoon oli kriittinen. Aikaisemmin tässä kuussa (heinäkuu 2007) hän muun muassa kommentoi Vatikaanin ja paavi Benedictus XVI:n antamaa julistusta katolisen kirkon erityisasemasta, pitäen sitä brutaalina ja katsoen sen vaikeuttavan suuresti kirkkojen välistä dialogia.

© Ortodoksi.net

Turkin entisten poliisivirkailijoiden muodostama rosvojärjestö, National Forces Union, suunnitteli ekumeenisen patriarkan Bartolomeoksen murhaamista, kertoo Turkin lainvoimaisten tutkijoiden raportti. Ryhmä hajoitettiin viime kuussa, kun poliisi löysi aseita ja räjähteitä Konstantinopolin läheltä. Todisteita Bartolomeoksen murhayrityksestä löytyi ryhmän presidentin tietokoneen kovalevyltä. Sama järjestö on suunnitellut myös Armenian patriarkan ja juutalaisen suuryrittäjän murhaamista. Jälkimmäisen yhtiökumppani murhattiin ilman tietoa tekijöistä.

Järjestön presidentti Bekir Ozturk oli pidätettynä ja kuulusteltavana, koska järjetön hallusta löytyi granaatteja, pommeja ja muita aseita, jotka olivat alun perin armeijan. Järjestöllä on tällä hetkellä 600 000 jäsentä.

Ekumeeninen patriarkka on saanut osakseen viime aikoina granaatti-iskuja, joiden on uskottu olevan islamilaisten ryhmittymien tekosia. Granaatit ja räjähteet, joita iskuissa käytettiin, olivat kuitenkin peräisin armeijalta ja joissakin tapauksissa sarjanumerot tunnistettiin NATOn valmistamiksi.

Kreikan ulkoministeri Dora Bakoyannis on tuominnut Turkin toimet patriarkkaa vastaan. Moskovan patriarkka on myös tuominnut toimet, mutta huomauttaa, että Konstantinopolin patriarkka ei ole hänen mielestään enää koko maailman ortodoksien johtaja, kuten Bysantin valtakunnan aikana

© Ortodoksi.net

Moldovan parlamentti on myöntänyt ortodoksiselle kirkolle erikoisaseman. Lain mukaan valtio tunnustaa ortodoksisen kirkon ja uskon merkityksen ja ensisijaisen roolin moldovalaisten ihmisten elämässä, historiassa ja kulttuurissa.

Presidentti ei suostunut allekirjoittamaan kesäkuussa annettua lakiehdotusta, joka palasi takaisin parlamentin käsiteltäväksi. Hän halusi, että laissa mainitaan ortodoksinen usko moldovalaisten perinteisenä uskona. Lain ensimmäinen versio suututti myös paikallisen ortodoksisen papiston.

© Ortodoksi.net

Viimeksi Helsingin II pappina toiminut ja siitä eläkkeelle jäänyt isä Arvi Karpov on kuollut vajaan 83 vuoden ikäisenä maanantaina 23.7.2007 Helsingissä.

Isä Arvi syntyi vuonna 1924 Nykyään Venäjään kuuluvassa, sodan jälkeen Neuvostoliitolle luovutetussa Sortavalassa. Hänen kalastaja toiminut isänsä kuoli keuhkotautiin ja perhe, neljä lasta, hierojana ja kupparina toimineen äidin yksihuoltajuudessa siirtyi Laatokan Sammatsaaresta Sortavalaan, jossa eli sen jälkeen vaatimatonta elämää.

Isä Arvin elämään liittyy oleellisena osana Laatokan Valamo, jossa hän lapsena ja nuorena vietti paljon aikaansa, käyden siellä mm. koulukodin. Luostarin mukana hän sitten siirtyi myös sodan jälkeen Heinävedelle Uuteen Valamoon, josta eri henkilöiden innostamana päätyi vihdoin pappisseminaariin, joka siihen aikaan sijaitsi Helsingissä.

Hän valmistui pappisseminaarista vuonna 1948 ja vihttiin papiksi Pielavedelle vuonna 1951 arkkipiispa Hermanin toimesta. Pielavedeltä isä Arvi siirtyi Helsinkiin ensin uskonnonopettajaksi ja vuonna 1967 II papiksi, josta tehtävästä jäi eläkkeelle vuonna 1978.

Hautajaiset ovat Hietanimen hautasmaan profeetta Eliaan kirkossa perjantaina 27.7.2007 klo 10.

Isä Arvi kunnostautui myös kirjailijana ja häneltä on ilmestynyt mm. seuraavat kirjat:

• Valamo, syvimmällä sydämessäin (1985)
• Kohti uutta Valamoa (2000)
• Kun Laatokan portit jälleen avautuivat (2001)
• Pyhiinvaellusmatka Laatokan alueen luostareihin (2002)
• Athos (2003)

© Ortodoksi.net

Lue artikkeli isä Arvista:

• Ortodoksivieti 7/2004

Turkin hallitus kielsi Konstantinopolin patriarkalta oikeuden kutsua itseään ekumeeniseksi patriarkaksi. Päätöstä on ihmetelty erityisesti siksi, että se on osoittanut, että Turkin oikeuslaitos näyttää hallitsevan ortodoksisen kirkko-opin erikoisen hyvin. Kysymys patriarkan arvonimistä ei tosin kuuluisi Turkin oikeuden päätettäväksi, vaan on kirkon sisäinen asia, josta määräävät kanonit.

Bartholomeosta vastaan on hyökännyt nyt myös Bujidar Cipof, joka oli Konstantinopolin Bulgarian eksarkaatin jäsen. Hän suuttui siitä, että Bartholomeos käytti arvonimeä ”Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka” ortodoksisessa nuorten konferenssissa.

Paikalliset diplomaatit ja median edustajat uskovat, että eripuraisuuden nostattivat useat entiset Bulgarian eksarkaatin jäsenet, jotka toimivat Turkin valtion vartioina, lähettäen viestiä maan kristityille vähemmistöille, joiden he epäilevät suosivan pääministeri Erdoganin islamistista AK-puoluetta. He pitävät itseään Kemalistisen perinnön jatkajina ja suojelijoina. Mustafa Kemal perusti turkin tasavallan vuonna 1923 ja erotti valtion uskonnosta.

Turkin väestöstä 99 prosenttia on muslimeja. Valtio tunnustaa virallisesti kolme uskonnollista vähemmistöä, Kreikan ortodoksiset kristityt, Armenian ortodoksiset kristityt ja juutalaiset. Kristilliset vähemmistöt ovat kokeneet yllättävän suurta hyväksyntää viimeisen 20 vuoden aikana, jolloin pääministerit Ozan ja Erdogan ovat olleet vallassa. Valtiossa on periaatteessa uskonnonvapaus, mutta joitakin rajoitteita joillekin ryhmille on olemassa. Muun muassa vuonna 1936 valtio vaati kaikkia uskonnollisia vähemmistöjä ilmoittamaan tulonlähteensä. Yhä nykyäänkin vähemmistöt saavat laillisesti saada tuloja vain vuonna 1936 ilmoittamistaan tulonlähteistä.

Mikään laki ei kiellä käännytystyötä, mutta monet valtion viranomaiset ja poliisi suhtautuvat käännytystyöhön epäilevästi. Kristillisiä jumalanpalveluksia pidetään yleensä yksityisissä tiloissa, joihin poliisi on tehnyt ratsioita. Oikeuslaitos on avannut tapauksia laittomien jumalanpalvelusten pitämisestä. Lähetystyöntekijöitä on pahoinpidelty ja karkotettu maasta. Vähemmistöjä koskevat lait vaatisivat uudistusta ja ihmisten suvaitsevaisuuden tulisi lisääntyä. Oikeutettu kysymys lieneekin, voiko tällainen valtio päästä Euroopan Unionin jäseneksi vain taloudellisin perustein, ilman uskonnollisia uudistuksia.

Lisää Turkin uskonnollisesta tilanteesta.

© Ortodoksi.net