Pyhäinkuvia nykyihmiselle syntisen maallikon näkökulmasta
Mitä tapahtuu kun vuosisatoja lähes staattisena pysynyt ikonitaide saa rinnalleen ympäristöönsä herkästi reagoivan nykytaiteen? Millaisena arkista pyhään yhdistävä taide näyttäytyy? Millaisia ovat kierrätysmateriaaleista voimakkaalla otteella ja näkemyksellä tehdyt nykyaikaa peilaavat ikonit? Ikonit, jotka kertovat hyvinvointiyhteiskunnan pahoinvoinnista, riippuvuuksista, arkisen ihmisen säröistä, säryistä ja suruista.
Suomen ortodoksisen kirkkomuseon perusnäyttelyn lomaan, itäisen muotokielen ja esineperinteen rinnalle asettuu Marja Kolun uusi näyttely Hyvä esine – paha esine. Kahden erilaisen miljöön risteyksessä voi tarkastella yhtä hyvin eroja kuin yhtäläisyyksiä – niin esineen kuin arvojen ja ajatusten tasollakin. Mikä minulle on hyvää, mikä minusta on pyhää? Entä miten paha meille näyttäytyy? Yhtä lailla törmäyskurssille asettuvat niin kirkkoihin kuin museoihin usein kohdistetut ennakkoluulot konservatiivisuudesta: Kirkkomuseo on suunnannut parrasvalonsa ravisteleviin töihin, jotka tuskin jättävät vierailijaansa kylmäksi – vakaumuksesta riippumatta.
Kuvataiteilija Marja Kolun tilateoksissa ja esinekoosteissa on yksittäisillä esineillä tärkeä osa; esineet merkkaavat tapoja, toiveita, rituaaleja ja yksinkertaisia arjessa toistuvia tapahtumia. Esineillä on yhteiskunnallisissa ja kirkollisissa rituaaleissa edelleen tärkeä merkitys: Osa esineistä toimii vallan ja arvon merkkeinä, maallisempina arvomerkkeinä toimivat autot, asunnot ja korut. Näin ihmiset viestittävät esineillä, tavaroilla ja pukeutumisella toisilleen arvomaailmaansa, sijoittumistaan ja asemaansa yhteiskunnassa sekä uskomuksiaan.
Tilateoksista ja esinekoosteista Kolu on koonnut kuvallisia kokonaisuuksia ja kolmiulotteisia asetelmia saaden aikaan uusia mielleyhtymiä; esineiden ja tavaroiden määrä on lisääntynyt ja elinaika lyhentynyt.
- Nykyaikana henkisyys ja erilaiset valtavirrasta poikkeavat uskonnolliset liikkeet ja filosofiset aatteet ovat vetäneet maallistumiseen ja tavarankeruuseen kyllästyneitä ihmisiä puoleensa. Tällöin kuvien ja erilaisia merkityksiä esittävien, lohtua tuovien esineiden ja tavaroiden suosio on kasvanut. Uudet kuvat ja henkiset harrasteet vievät tilaa monikymmenvuotiselta joka perheen ikonilta, televisiolta. Nykyaikana yhä useampi pohtii maailmanmenon mielettömyyttä eikä yksinkertaisia vastauksia ole tarjolla. Nykytaide toimii herättäjänä ja lohduttajana kovenevassa maailmassa, Kolu analysoi ja yllyttää katsojia omiin kokeiluihin perinteisten ikoneiden kauneuden siivittämänä nykytaiteen rinnalla.
Marja Kolun näyttely Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa rakentuu uusioikoneille: samalla ikonin merkityskenttä kasvaa. Perinteisen pyhäinkuvan lisäksi ikoni on vakiintunut ilmaukseksi niin musiikkimaailman seksisymboleille kuin informaatiotieteen virtuaalisille työympäristöille – nyt siis myös arkea ja pyhää yhdistäville nykytaiteen teoksille. Kolu on Kirkkomuseon ikoneihin ja esineistöön tutustuttuaan työstänyt ikoneita nykyihmiselle käyttäen lähtökohtana kirkkotaiteessa ja uskonnollisissa rituaaleissa osana olevaa perinteisen ikonin muotoa, sommittelua ja kieltä. Näin on valmistunut lohdun kuvia myös kirkkoon tai uskontokuntaan kuulumattomille, mutta katumusta poteville tai henkistä voimaa etsiville ihmisille.
Kolun ikonit lohduttavat: niiden ääressä voi hiljentyä pohtimaan omaa itseään ja suhdettaan tekemisiinsä. - Omatunnon kanssa voi keskustella samoin kuin yläkerran kanssa - ja korjata näin itseään. Pohtiminen ja itsensä tutkiminen on osa sielunhoitoa, Kolu linjaa.
Uusioikonien pohjamateriaalina on vanha lauta, jonka muoto on sahattu yläosastaan suippenevaksi ja sivu on viistottu. Pintaa on työstetty kaivertamalla ja mukailumaalauksella käyttäen väripigmenttejä. Näyttelyssä on mukana tilateos Ehdottomasti Viimeinen Päivällinen, joka on myös näyttelyn pääteos. Näyttelyn nimikkoteos Huivipäinen kuolema on primitiivinen, hymyillen ja hykerrellen kohti askeltava kuolema. Teokset ovat valmistuneet 2007 -2008 aikana.
Myös yleisöllä on mahdollisuus luoda näyttelyyn lisämerkityksiä tuomalla museoon itselleen tärkeitä, pieniä esineitä, jotka ovat olleet mukana merkittävässä elämäntapahtumassa tai ovat muuten tärkeitä käyttäjälleen. Esineen mukana tulee toimittaa esineen tarina -lyhytkin. Esineet saa halutessaan takaisin. Esineet laitetaan esille näyttelyvitriiniin.
Merkityksiä, arvoja ja ajankuvia rohkeasti puntaroiva Marja Kolun näyttely Hyvä esine – paha esine on Suomen ortodoksisen kirkkomuseon kesän päänäyttely – ja nykytaiteelle ominaisessa reaktionhakuisuudessaan ainutlaatuinen Suomen ortodoksisen kirkkomuseon historiassa. Näyttelyä ovat tukeneet Keski-Suomen Taidetoimikunta ja Valtion Kuvataidetoimikunta.
Lisätietoja näyttelystä ja haastattelupyynnöt: Kuvataiteilija Marja Kolu, 050 3410232, lafka@lafka.fi Ma. museonjohtaja Päivi Sturm, 0206 100 262, paivi.sturm@ort.fi
—
Yllä oleva kuva: Marja Kolu: Huivipäinen kuolema (valokuva: Martti Kapanen / Kirkkomuseo)