Tiistai, Syyskuu 9, 2014

Rukoilenko oikein?

 

Esirukous on tärkeä. Sitä pyydetään usein, jopa rutiininomaisesti. Harvoin kuitenkin mietimme, mitä toisen puolesta rukoileminen oikeastaan tarkoittaa.

Se tarkoittaa, että meillä on muistelukirja, jossa on muisteltavien elävien ja edesmenneitten nimet. Nimi paikallistaa rukouksen, koska kyse on jostakin nimenomaisesta, ainutkertaisesta ihmisestä. Emme siis normaalisti rukoile vaikkapa ”kaikkien sukulaisten puolesta”.

Tämä ei kuitenkaan ole tarpeeksi. Kun luemme muita rukouksia, kannamme muistamiamme ihmisiä silloinkin mukanamme. ”Taivaallinen Kuningas… tule ja asu meissä”; tai ”Isä meidän…” tai ” Armahda meitä, Herra, armahda meitä…”. Useimmat rukoukset ovatkin monikossa. Jos meillä ei ole esirukoiltavia, jää muukin rukoileminen vajanaiseksi. Silloin on kysyttävä: ketkä me? Vastaus ei jälleen ole epämääräinen ”kaikki läheiset”.

Tietenkään emme voi koko nimilistaa lukea kaikkien rukousten yhteydessä, eikä tarvitsekaan. Kuitenkin meillä on mielessämme koko se läheisten, kärsivien, sorrettujen joukko, joiden muistamisen olemme ottaneet tehtäväksemme. Jumalanpalvelusten ektenioissa muistetaan vesilläkulkijoita, matkustavia, sairaita, kärsiviä jne. Nämäkin rukoukset saavat siivet alleen, kun kirkossa rukoilijoilla on ikäänkuin ”varastossaan” nimet näihin eri ryhmiin kuuluville. Kirkossa kannettavat ja muualla lukemamme rukoukset avautuvat koko laajuuteensa vasta, kun rukouselämämme avautuu minä-keskeisestä pyytämisestä ja kiittämisestä laajempaan näkyvän ja näkymättömän kirkon sisältävään muistamiseen. Esiukoilijan kautta moni uskossaan heikko, unohdettu ja kauas erkaantunut pysyy kuitenkin Jumalan läheisyydessä. Kukaan ei pelastu yksin.

Kun sitten osallistumme pyhään ehtoolliseen, nousemme Taaborin vuorelle Jumalan kirkkauteen, emme mitenkään voi jättää rakkaudella muistamiamme alas laaksoon. Vaikka ehtoolliseen osallistuminen onkin henkilökohtainen asia, on siinä aina mukana vahva yhteisöllinen elementti. Kun esirukous koko laajuudessaan on toisten ihmisten tuomista Jumalan valtakuntaan, on ehtoollinen aivan erityisesti sitä. Esirukous ilman ehtoollisyhteyttä jää aina puolitiehen.

Perjantai, Elokuu 8, 2014

Uskontojen vaino

 

Opiskeluaikanani p. Vladimirin seminaarissa USA:ssa lauloimme päivittäin pyhän Vladimirin troparin, jonka loppuosa oli muutettu 1970-luvun tilanteeseen sopivaksi. Siinä pyydettiin ”pelasta Venäjän kärsivät kristityt”. Moni on jo unohtanut ahdingon, jossa Neuvostoliiton kristityt elivät. Erityisen vaikeaa oli 1980-luvulla, jolloin ikääntyneen Leonid Breznevin valtakoneisto suhtautui epäluuloisesti paitsi uskontoon, myös kaikkeen Neuvostoliiton ulkopuolella olevaan. Maa eli omassa suljetussa todellisuudessaan, ja valtion omistuksessa ja hallinnassa olevat tiedotusvälineet loivat kuvaa auvoisesta kotimaasta ja pahoista muista maista.

Myös ortodoksisen kirkon jäsenet saivat tuntea paineen. Kirkon johtoa pidettiin tiukassa komennossa ja kuuluisa 1970-luvun salainen raportti piispojen uskollisuudesta esivaltaa kohtaan määritteli heistä kolmanneksen uskollisiksi, kolmanneksen neutraaleiksi ja kolmanneksi neuvostojärjestelmän vastaisiksi. Tavallisia uskovia vainottiin salaisen poliisin ja mielisairaaloiden kautta. Virallisen valtio-opin vastustaminen nähtiin järjettömänä ja siten mielen häiriönä. Terveiden ihmisten odotettiin hyväksyvän Kremlin ilosanoma empimättä.

Papiston kohdalla tilanne oli toinen. Kirkon johdon edellytettiin puuttuvan pappien poliittisiin hairahduksiin. Kirkon tuli myös kartuttaa valtion rauhanrahastoja, joilla silloinen supervalta teki ”rauhantyötä” eri puolilla maailmaa. Evankeliumin totuutta julistavia pappeja siirrettiin kaupungeista pikkukyliin tai erotettiin pappeudesta kokonaan. Afganistanin sotaretkeä ei sopinut arvostella ja isänmaallisuuden nimissä piti vaieta ilmeisistäkin valheista, joita valtio esitti. Olihan Neuvostoliitolla ainoa todellinen ”demokratia”, jota länsimaiden ei sallittu pilata. Vihollisia nähtiin kaikkialla ja ulkomaanmatkan sijasta kansalle tarjottiin lomia Mustanmeren rannalla. Valuutan ei haluttu menevän ulkomaille, joten läntisiä elintarvikkeita ei kaupoista löytynyt.

Valtio painosti kirkkoa myös taloudellisesti. Kirkkorakennukset ja niiden irtaimisto kuuluivat valtiolle. Epämiellyttävä seurakunta saattoi menettää oikeuden tilojen käyttöön ja joutua siten suljetuksi. Kirkko vaikeni säilyttääkseen rakennukset ja saadakseen ehkä jonkun lisääkin. Kyllä siinä oppi varomaan sanojaan. Kirkon ja muun yhteiskunnan suhdetta ei käsitelty sen enempää saarnoissa kuin luennoissakaan.

Lännessä todellisuus kuitenkin tiedettiin. Kirkolliset piirit yrittivät helpottaa uskovien ahdinkoa pitämällä yllä yhteyksiä Neuvostoliitossa toimiviin kirkkoihin. Ulkomainen delegaatio pääsiäisyön palveluksessa hillitsi miliisin ja uniformuttomien häiritsijöiden toimintaa. Monet korkea-arvoiset kirkon johtajat myönsivät yksityisesti tilanteen vaikeuden, mutta kuittasivat julkisuudessa lännen vastalauseet neuvostovastaisena propagandana. Joka paikan aseena yleistynyt “neuvostovastaisuus” on sittemmin vaipunut unholaan, mutta samaan asemaan on nostettu “russofobia”, joka edeltäjänsä tavoin lopettaa keskustelun alkuunsa.

Miljoonien ihmisten rukoukset kohosivat päivästä toiseen anoen Venälälle vapautta ja uutta huomista. Nyt kun vapautta on kestänyt jo liki 25 vuotta, alkaa olla aika arvioida tilannetta uudelleen.

 

Torstai, Huhtikuu 3, 2014

Suuren paaston viides sunnuntai

Mark 10, 32-45

Usein sanomme, että suuri paasto vaihtuu Suureksi viikoksi Palmusunnuntaina, viikon kuluttua nyt vietettävästä Maria Egyptiläisen sunnuntaista. Kuitenkin suuri muutos on jo nyt edessä. Sen takia Jeesus ottaa opetuslapsensa - myös meidät - erilleen ja opettaa henkilökohtaisesti. Maria Egyptiläisen esimerkissä kirkko korostaa totaalisen muutoksen tärkeyttä. Päivän evankeliumissa Herra kiteyttää Jumalan valtakunnan ajattelua: joka tahtoo tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija; joka tahtoo ensimmäiseksi, olkoon kaikkien orja.

Jo ensimmäisen paastosunnuntain evankeliumissa Jeesus lupasi, että saamme nähdä taivaat avoimina ja Jumalan enkelit. Ristin sunnuntaina Hän sanoi, että joukossanne on ihmisiä, jotka eivät maista kuolemaa ennen kuin näkevät Jumalan valtakunnan tulevan kirkkaudessaan. Viime sunnuntain evankeliumi päättyi Jeesuksen ennustukseen, että ihmisen Poika nousee kuolleista kolmantena päivänä. Näissä kaikissa tapauksissa kasteeseen valmistautuville - ja meille - muistutetaan Jumalan valtakunnan todellisuudesta ja läheisyydestä. Ottaessaan meidät nyt sivuun ennen kärsimyksiään, Kristus taas alleviivaa Valtakuntansa erilaisuutta tämän maailmanajan suhteen. Ei siis tämän maailman, joka alkujaan on ollut hyvä ja hyvään pyrkivä, vaan lankeemuksen jälkeisen ajan suhteen. Ja Hänen vastauksensa on rakkaus. Se on palveleva, nöyrä rakkaus. Siitä ihmiset tuntevat meidät Hänen omikseen, että meillä on keskinäinen rakkaus; ei kaikkea hyväksyvä, mutta kaikkia rakastava. Tätä Dostojeski kuvasi suurinkvisiittori-kertomuksessaan, kun koko maailman rationaalisuuden esittänyt suurinkvisiittori jäi sanattomaksi Kristuksen vaieten suudeltua häntä ja poistuttua paikalta.

Aivan kohta paastossa alkaa erikoinen tapahtumasarja. Palvelusten tekstit kertovat Lasaruksen sairastuvan, Kristukselle kerrotaan asiasta ja Hän lähtee verkkaisesti kohti Betaniaa. Alkaa kuninkaallinen saatto, jossa Jumalan Poika tulee ystävänsä, ihmisen luo - kuolleen ystävän luo, ja itkee. 

Betaniassa Jeesus opastaa ystäviään sanoen, että Hän itse on ylösnousemus. Ylösnousemusta ei voi antaa kenellekään, koska Kristus on ylösnousemus ja meidllä on ylösnousemus vain Hänessä. 

Sitten tuo Suuri Saatto jatkuu Jerusalemiin hurraavien ihmisjoukkojen keskitse, edelleen Juudaksen petoksen kautta Herramme vangitsemiseen, kiduttamiseen ja kuulusteluun. Lopulta on tie ristille, huikea yksinäisyys ihmisten kaikotessa ja kuolema, joka muutti maailmassa kaiken.

Lauantai, Maaliskuu 29, 2014

Suuren paaston neljäs sunnuntai

Mark. 9, 17-31

Evankeliumin sairaassa pojassa oli mykkä henki, joka paiskasi pojan aina udelleen maahan. Isä toi poikansa opetuslasten ja sitten Jeesuksen luo. Toinen ihminen saattoi oman rakkaansa Jumalan eteen. Juuri näin esirukous toimii. Jälleen rakkaus ja sääli saivat jonkun hakemaan Jumalalta apua heikolle, mutta itselle niin rakkaalle läheiselle.

Syntiinlankeemuksen jälkeinen tila on ”mykkä henki”, joka painaa meitä maahan niin, ettemme kohoaisi kohti taivaan korkeutta. Henki panee meidät kieriskelemään maassa, itsesäälissä, jopa saastassa – ja niin kuolaamme milloin minkin asia perään. Tuli ja vesi ovat myös tuhon lähteet. Pahat henget lopulta pyrkivät tuohoamaan meidät, kuten näemme kertomuksesta Gerasan riivatusta. Siellä Herra karkotti pahat henget sikalaumaan, joka syöksyi jurkänteeltä veteen ja hukkui. Mutta tuli ja vesi eivät itsessään ole tuho. Ne on tarkoitettu pyhittymiseen. Kasteessa vesi kuolettaa vanhan ihmisen, joka vain kieriskelee maassa. Niin syntyy uusi, Jumalan kuvan mukainen ihminen. Tuli kuvaa Pyhän Hengen voimaa. Se on voima, joka heikot vahvistaa ja tekee puutteelliset täydellisiksi. Suuren paaston alkuperäinen kasteopetuksellinen luonne tulee jälleen näkyviin.

Taas kerran näemme, kuinka maailma suhtautuu uuteen ihmisyyteen. Ihmisten mielestä parannettu poika kuoli. Heille ihminen on ”kuollut”, jos hän ei mene muiden mukana, kieriskele maassa ja kuolaa kaiken mahdollisen perään. Ihminen vailla markkina-arvoa on maailmalle turhake, ikävä poikkeus, harmillinen todistus ihmisen korkeammasta kutsumuksesta.

Vapahtajan sanojen mukaan tätä lajia ei voi parantaa kuin rukouksella ja paastolla. Sillä tiellä olemme nyt. Vaikka meidät useimmat on jo tehty kirkon jäseniksi, on meidän joka vuosi suuressa paastossa käytävä tämä kurssi uudelleen. On aloitettava nousu kohti sitä korkeutta, johon kuulummekin. Apuna voimme käyttää pyhän Johannes Siinailaisen opetusta hengellisistä portaista. Tuota kirjaa on jo ammoin luettu luostareissa suuren paaston aikana ja siksi neljäs paaston sunnuntai on omistettu Johannes Siinailaiselle. Tänä vuonna hänen muistopäivänsäkin (30.3.) sattuu juuri samalle sunnuntaille. Näin sekä paastotriodionin, että kuukausiminean tekstit liittyvät pyhään Johannekseen. Minean katismatroparin mukaan:

Sinä pystytit selvästi hyveet nousuksi taivaaseen ja kohosit jumalisesti näkemisen suunnattomaan syvyyteen…

Minean teksti 30.3.

Lauantai, Maaliskuu 22, 2014

Suuren paaston kolmas sunnuntai - RISTI - ja Ilmestyspäivä

Paaston kolmantena sunnuntaina tuodaan Herran Risti keskelle kirkkoa koko viikoksi, koska Ristillä on suuri merkitys nimenomaan tässä vaiheessa paastoa. Miksi näin?

Paasto on annettu elämän muutoksen ajaksi ja Risti kutsuu meitä muuttumaan nyt, kun pidättäytyminen, rukoukset, hiljaisuus ja kumarrukset kyseenalaistavat elämäntapamme. Ristissä kiteytyy kaikki, mitä Kristukselle tapahtui ja minkä takia niin tapahtui. Mekin olemme siitä osavastuussa, mutta nyt meille tarjotaan parannusta.

Vapahtaja tuli maailmaan osoittamaan ihmisille tien totuuteen. Kansa otti mielellään vastaan parantamiset, ruokkimisen ja kuolleiden herättämiset, mutta ei tahtonut ottaa vastaan totuutta. Sama kansa, jota Jeesus ruokki, huusi hänet ristille. Kansa ei todellakaan tullut harhaan johdetuksi. Ei ylipappikaan ajatellut puhuvansa totta eikä Pilatus oikeasti uskonut hänelle kerrottuja valheita. Kansanjoukot tiesivät huutavansa syyttömän ristille. Maailma ei vain halunnut kuulla totuutta, vaan valitsi valheen, koska oli tullut tavaksi elää pimeässä. Pelkkä Jeesuksen läsnäolo osoitti pahan pahaksi ja kun ei enää kestetty totuutta ja oman valheellisuuden paljastumista, Hänestä oli päästävä eroon. Salaliitto kuitenkin alkoi rakoilla, kun ryöväri sanoi totuuden ääneen ja sadanpäämies toisti sen: Hän oli viaton ja Jumalan Poika!

Pahan luonteeseen kuuluu valhe. Se haluaa esiintyä hyvänä. ”Meidänkin päivinämme orjuutetaan, murhataan, harhautetaan, valehdellaan, panetellaan ja tuhotaan hyvän nimissä, vapauden nimissä ja ihmisten parhaaksi. Pahuus huutaa vain yhtä asiaa ”Minä olen hyvä!”. Eikä se ainoastaan huuda näin, vaan myös vaatii ihmisiä väsymättä huutamaan vastauksena: ”Sinä olet hyvä, sinä olet vapaus, sinä olet onnemme!”. Nimenomaan tuo vale, joka pitää sisällään kaikki tämän maailman arvot, ristiinnaulitsi Kristuksen. Haluanko minäkin päästä Hänestä eroon?

Suuren paaston puolessa välissä toistetaan kutsu suureen muutokseen. Kyse ei ole kosmeettisista korjauksista pikkuasioissa vaan totaalisesta kääntymisestä totuuden ja valkeuden tielle. On parannuksen korkea aika, jolloin valitsemme puolemme. Ainoastaan Risti voi näyttää pahan pahaksi ja hyvän hyväksi. Tänään meiltä kysytäänkin haluammeko omistaa kasteessa saamamme uuden ihmisyyden, joka taistelee synnynnäisiä ja opittuja taipumuksia vastaan? Vai tahdommeko sittenkin pysyä vanhassa ihmisyydessä, joka toistaa muinaista valhetta ”Minä olen hyvä. Minä olen jumala”. Nyt on aika päättää, haluammeko Kristuksen valkeuden, jota maailma pitää pimeytenä, vai sen arvomaailman, jota syntiin langennut maailma arvostaa, mutta joka ei tänä päivänäkään kestä totuuden valoa.

 

+++

Tänä vuonna tiistaina Ristin sunnuntain jälkeen on Ilmestyspäivä (25.3.). Kirkon ylistys Jumalansynnyttäjälle perustuu siihen, että hän torjuu synnynnäiset ja opitut huonot taipumukset. Hän on siveyden ja pyhyyden ikoni. Maria on ihminen, joka on täysin omaksunut uuden ihmisyyden ja ottanut koko sydämestään vastaan Jumalan sanan. Muutoin hän ei olisi voinut vastata ylienkelille myöntävästi ja synnyttää totista Valkeutta maailmaan. Siksi Maria on kaikkein eniten kuvattu nainen ihmiskunnan historiassa. 

Hämärässä elävä sanoo, että kirkkautta ei ole. Maria on elävä todistus valosta, rakkaudesta, hyvyydestä ja anteeksiannosta. Siinä, missä Herran Risti erottaa oikean väärästä, Maria julistaa Jumalan valtakunnan elämää tässä ajassa ja irtiottoa langenneen maailman ”luonnollisuudesta” ja ”oikeasta”. Hämärässä kaikki on ikävää ja harmaata, mutta ylienkeli Gabriel julisti Marialle ja meille, että ilo on tullut maailmaan. Ilmestysjuhla kuuluttaa jo nyt, Pääsiäisen lähestyessä taivaallista julistusta meillekin: ”Iloitse, Herra on sinun kanssasi!”.   

« Edelliset kirjoitukset Project-Id-Version: WordPress 1.3 POT-Creation-Date: PO-Revision-Date: 2005-02-20 09:13+0200 Last-Translator: Teuvo Väisänen Language-Team: Stedi MIME-Version: 1.0 Content-Type: text/plain; charset=utf-8 Content-Transfer-Encoding: 8bit X-Poedit-Language: Finnish X-Poedit-Country: FINLAND X-Poedit-SourceCharset: utf-8 Project-Id-Version: WordPress 1.3 POT-Creation-Date: PO-Revision-Date: 2005-02-20 09:13+0200 Last-Translator: Teuvo Väisänen Language-Team: Stedi MIME-Version: 1.0 Content-Type: text/plain; charset=utf-8 Content-Transfer-Encoding: 8bit X-Poedit-Language: Finnish X-Poedit-Country: FINLAND X-Poedit-SourceCharset: utf-8