Torstai, Huhtikuu 3, 2014

Suuren paaston viides sunnuntai

Mark 10, 32-45

Usein sanomme, että suuri paasto vaihtuu Suureksi viikoksi Palmusunnuntaina, viikon kuluttua nyt vietettävästä Maria Egyptiläisen sunnuntaista. Kuitenkin suuri muutos on jo nyt edessä. Sen takia Jeesus ottaa opetuslapsensa - myös meidät - erilleen ja opettaa henkilökohtaisesti. Maria Egyptiläisen esimerkissä kirkko korostaa totaalisen muutoksen tärkeyttä. Päivän evankeliumissa Herra kiteyttää Jumalan valtakunnan ajattelua: joka tahtoo tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija; joka tahtoo ensimmäiseksi, olkoon kaikkien orja.

Jo ensimmäisen paastosunnuntain evankeliumissa Jeesus lupasi, että saamme nähdä taivaat avoimina ja Jumalan enkelit. Ristin sunnuntaina Hän sanoi, että joukossanne on ihmisiä, jotka eivät maista kuolemaa ennen kuin näkevät Jumalan valtakunnan tulevan kirkkaudessaan. Viime sunnuntain evankeliumi päättyi Jeesuksen ennustukseen, että ihmisen Poika nousee kuolleista kolmantena päivänä. Näissä kaikissa tapauksissa kasteeseen valmistautuville - ja meille - muistutetaan Jumalan valtakunnan todellisuudesta ja läheisyydestä. Ottaessaan meidät nyt sivuun ennen kärsimyksiään, Kristus taas alleviivaa Valtakuntansa erilaisuutta tämän maailmanajan suhteen. Ei siis tämän maailman, joka alkujaan on ollut hyvä ja hyvään pyrkivä, vaan lankeemuksen jälkeisen ajan suhteen. Ja Hänen vastauksensa on rakkaus. Se on palveleva, nöyrä rakkaus. Siitä ihmiset tuntevat meidät Hänen omikseen, että meillä on keskinäinen rakkaus; ei kaikkea hyväksyvä, mutta kaikkia rakastava. Tätä Dostojeski kuvasi suurinkvisiittori-kertomuksessaan, kun koko maailman rationaalisuuden esittänyt suurinkvisiittori jäi sanattomaksi Kristuksen vaieten suudeltua häntä ja poistuttua paikalta.

Aivan kohta paastossa alkaa erikoinen tapahtumasarja. Palvelusten tekstit kertovat Lasaruksen sairastuvan, Kristukselle kerrotaan asiasta ja Hän lähtee verkkaisesti kohti Betaniaa. Alkaa kuninkaallinen saatto, jossa Jumalan Poika tulee ystävänsä, ihmisen luo - kuolleen ystävän luo, ja itkee. 

Betaniassa Jeesus opastaa ystäviään sanoen, että Hän itse on ylösnousemus. Ylösnousemusta ei voi antaa kenellekään, koska Kristus on ylösnousemus ja meidllä on ylösnousemus vain Hänessä. 

Sitten tuo Suuri Saatto jatkuu Jerusalemiin hurraavien ihmisjoukkojen keskitse, edelleen Juudaksen petoksen kautta Herramme vangitsemiseen, kiduttamiseen ja kuulusteluun. Lopulta on tie ristille, huikea yksinäisyys ihmisten kaikotessa ja kuolema, joka muutti maailmassa kaiken.

Lauantai, Maaliskuu 29, 2014

Suuren paaston neljäs sunnuntai

Mark. 9, 17-31

Evankeliumin sairaassa pojassa oli mykkä henki, joka paiskasi pojan aina udelleen maahan. Isä toi poikansa opetuslasten ja sitten Jeesuksen luo. Toinen ihminen saattoi oman rakkaansa Jumalan eteen. Juuri näin esirukous toimii. Jälleen rakkaus ja sääli saivat jonkun hakemaan Jumalalta apua heikolle, mutta itselle niin rakkaalle läheiselle.

Syntiinlankeemuksen jälkeinen tila on ”mykkä henki”, joka painaa meitä maahan niin, ettemme kohoaisi kohti taivaan korkeutta. Henki panee meidät kieriskelemään maassa, itsesäälissä, jopa saastassa – ja niin kuolaamme milloin minkin asia perään. Tuli ja vesi ovat myös tuhon lähteet. Pahat henget lopulta pyrkivät tuohoamaan meidät, kuten näemme kertomuksesta Gerasan riivatusta. Siellä Herra karkotti pahat henget sikalaumaan, joka syöksyi jurkänteeltä veteen ja hukkui. Mutta tuli ja vesi eivät itsessään ole tuho. Ne on tarkoitettu pyhittymiseen. Kasteessa vesi kuolettaa vanhan ihmisen, joka vain kieriskelee maassa. Niin syntyy uusi, Jumalan kuvan mukainen ihminen. Tuli kuvaa Pyhän Hengen voimaa. Se on voima, joka heikot vahvistaa ja tekee puutteelliset täydellisiksi. Suuren paaston alkuperäinen kasteopetuksellinen luonne tulee jälleen näkyviin.

Taas kerran näemme, kuinka maailma suhtautuu uuteen ihmisyyteen. Ihmisten mielestä parannettu poika kuoli. Heille ihminen on ”kuollut”, jos hän ei mene muiden mukana, kieriskele maassa ja kuolaa kaiken mahdollisen perään. Ihminen vailla markkina-arvoa on maailmalle turhake, ikävä poikkeus, harmillinen todistus ihmisen korkeammasta kutsumuksesta.

Vapahtajan sanojen mukaan tätä lajia ei voi parantaa kuin rukouksella ja paastolla. Sillä tiellä olemme nyt. Vaikka meidät useimmat on jo tehty kirkon jäseniksi, on meidän joka vuosi suuressa paastossa käytävä tämä kurssi uudelleen. On aloitettava nousu kohti sitä korkeutta, johon kuulummekin. Apuna voimme käyttää pyhän Johannes Siinailaisen opetusta hengellisistä portaista. Tuota kirjaa on jo ammoin luettu luostareissa suuren paaston aikana ja siksi neljäs paaston sunnuntai on omistettu Johannes Siinailaiselle. Tänä vuonna hänen muistopäivänsäkin (30.3.) sattuu juuri samalle sunnuntaille. Näin sekä paastotriodionin, että kuukausiminean tekstit liittyvät pyhään Johannekseen. Minean katismatroparin mukaan:

Sinä pystytit selvästi hyveet nousuksi taivaaseen ja kohosit jumalisesti näkemisen suunnattomaan syvyyteen…

Minean teksti 30.3.

Lauantai, Maaliskuu 22, 2014

Suuren paaston kolmas sunnuntai - RISTI - ja Ilmestyspäivä

Paaston kolmantena sunnuntaina tuodaan Herran Risti keskelle kirkkoa koko viikoksi, koska Ristillä on suuri merkitys nimenomaan tässä vaiheessa paastoa. Miksi näin?

Paasto on annettu elämän muutoksen ajaksi ja Risti kutsuu meitä muuttumaan nyt, kun pidättäytyminen, rukoukset, hiljaisuus ja kumarrukset kyseenalaistavat elämäntapamme. Ristissä kiteytyy kaikki, mitä Kristukselle tapahtui ja minkä takia niin tapahtui. Mekin olemme siitä osavastuussa, mutta nyt meille tarjotaan parannusta.

Vapahtaja tuli maailmaan osoittamaan ihmisille tien totuuteen. Kansa otti mielellään vastaan parantamiset, ruokkimisen ja kuolleiden herättämiset, mutta ei tahtonut ottaa vastaan totuutta. Sama kansa, jota Jeesus ruokki, huusi hänet ristille. Kansa ei todellakaan tullut harhaan johdetuksi. Ei ylipappikaan ajatellut puhuvansa totta eikä Pilatus oikeasti uskonut hänelle kerrottuja valheita. Kansanjoukot tiesivät huutavansa syyttömän ristille. Maailma ei vain halunnut kuulla totuutta, vaan valitsi valheen, koska oli tullut tavaksi elää pimeässä. Pelkkä Jeesuksen läsnäolo osoitti pahan pahaksi ja kun ei enää kestetty totuutta ja oman valheellisuuden paljastumista, Hänestä oli päästävä eroon. Salaliitto kuitenkin alkoi rakoilla, kun ryöväri sanoi totuuden ääneen ja sadanpäämies toisti sen: Hän oli viaton ja Jumalan Poika!

Pahan luonteeseen kuuluu valhe. Se haluaa esiintyä hyvänä. ”Meidänkin päivinämme orjuutetaan, murhataan, harhautetaan, valehdellaan, panetellaan ja tuhotaan hyvän nimissä, vapauden nimissä ja ihmisten parhaaksi. Pahuus huutaa vain yhtä asiaa ”Minä olen hyvä!”. Eikä se ainoastaan huuda näin, vaan myös vaatii ihmisiä väsymättä huutamaan vastauksena: ”Sinä olet hyvä, sinä olet vapaus, sinä olet onnemme!”. Nimenomaan tuo vale, joka pitää sisällään kaikki tämän maailman arvot, ristiinnaulitsi Kristuksen. Haluanko minäkin päästä Hänestä eroon?

Suuren paaston puolessa välissä toistetaan kutsu suureen muutokseen. Kyse ei ole kosmeettisista korjauksista pikkuasioissa vaan totaalisesta kääntymisestä totuuden ja valkeuden tielle. On parannuksen korkea aika, jolloin valitsemme puolemme. Ainoastaan Risti voi näyttää pahan pahaksi ja hyvän hyväksi. Tänään meiltä kysytäänkin haluammeko omistaa kasteessa saamamme uuden ihmisyyden, joka taistelee synnynnäisiä ja opittuja taipumuksia vastaan? Vai tahdommeko sittenkin pysyä vanhassa ihmisyydessä, joka toistaa muinaista valhetta ”Minä olen hyvä. Minä olen jumala”. Nyt on aika päättää, haluammeko Kristuksen valkeuden, jota maailma pitää pimeytenä, vai sen arvomaailman, jota syntiin langennut maailma arvostaa, mutta joka ei tänä päivänäkään kestä totuuden valoa.

 

+++

Tänä vuonna tiistaina Ristin sunnuntain jälkeen on Ilmestyspäivä (25.3.). Kirkon ylistys Jumalansynnyttäjälle perustuu siihen, että hän torjuu synnynnäiset ja opitut huonot taipumukset. Hän on siveyden ja pyhyyden ikoni. Maria on ihminen, joka on täysin omaksunut uuden ihmisyyden ja ottanut koko sydämestään vastaan Jumalan sanan. Muutoin hän ei olisi voinut vastata ylienkelille myöntävästi ja synnyttää totista Valkeutta maailmaan. Siksi Maria on kaikkein eniten kuvattu nainen ihmiskunnan historiassa. 

Hämärässä elävä sanoo, että kirkkautta ei ole. Maria on elävä todistus valosta, rakkaudesta, hyvyydestä ja anteeksiannosta. Siinä, missä Herran Risti erottaa oikean väärästä, Maria julistaa Jumalan valtakunnan elämää tässä ajassa ja irtiottoa langenneen maailman ”luonnollisuudesta” ja ”oikeasta”. Hämärässä kaikki on ikävää ja harmaata, mutta ylienkeli Gabriel julisti Marialle ja meille, että ilo on tullut maailmaan. Ilmestysjuhla kuuluttaa jo nyt, Pääsiäisen lähestyessä taivaallista julistusta meillekin: ”Iloitse, Herra on sinun kanssasi!”.   

Lauantai, Maaliskuu 15, 2014

Suuren paaston toinen sunnuntai

(Mark.2:1-12)

Jeesus parantaa halvaantuneen

Jonkin ajan kuluttua Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: “Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.” Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: “Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?” Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: “Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ‘Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ‘Nouse, ota vuoteesi ja kävele’? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi” - - hän puhui nyt halvaantuneelle — “nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: “Tällaista emme ole ikinä nähneet.”

Jeesuksen luo tuodaan halvaantunut mies. Nähdessään miehen saattajien uskon (mies laskettiin katon kautta väentungoksen keskelle) Jeesus paransi sairaan. Evankeliumissa useassa kohdassa Jeesus teki ihmeen apua tarvitsevan ihmisen ystävien tai omaisten uskon takia. Meidän ystäviämme ja omaisiamme ovat Jumalansynnyttäjä ja muut pyhät. Mutta yhtälailla ystäviämme ovat ne, jotka väsymättä kantavat esirukouksia puolestamme. Näin uudelleen ja uudelleen ”Jeesus näkee heidän uskonsa” ja auttaa meitä nostaen meidätkin halvaannuksesta.

Paaston ensimmäisenä sunnuntaina meille kaikille katekumeni-koululaisille kerrottiin viikunapuun alla vietetystä suuresta hetkestä, jolloin Kristus itse tarjoutui osallistumaan elämäämme. Koko suuri paasto on mietiskelyä ja elämän petraamista viikunapuun alla. Mutta paasto on myös paranemista siitä halvaantumisesta, joka pitää meidät niin kiinni maassa, että olemme unohtaa taivaan. Halvaantuneena odotamme apua toisilta, emmekä edes ajattele muiden auttamista. Hengellisessä halvauksessa makaamme olohuoneen sohvalla voimattomina ja tilaamme valittaen näkemättä ihmisenä olemisen rajatonta riemua. Ja sitten tulee Kristus, joka sanoo ensimmäiseksi: ”Sinun syntisi annetaan anteeksi”.

Tässä vaiheessa toiset halvaantuneet hermostuvat ja alkavat valittaa ”Miten hän tuolla tavalla puhuu?”. Nämä eivät kuitenkaan puhu Jumalan pilkasta. Nämä kauhistelevat syntien anteeksiantamista, koska heidän mielestään ei ole syntiä. Nämä eivät kanna rukouksia puolestamme, koska heidän mielestään juuri rukous on sairaus, josta tulee parantua. Suuren paaston tarjoama parannus ei ole heistä vain tarpeeton vaan myös vahingollinen. Tuo kylmän teräksinen rationaalisuuden panta pidättelee meitä sohvalla. Alamme pohtia, olisiko tuo halvaannus sittenkin se normaali tila – aivan kuten tuhlaajapoika varmaan mietti olisiko sikopaimenen ura ollut kuitenkin se oikea tie. Näin uskoa painetaan alas. Samalla tavoin on tapahtunut rakkaudelle. Mielikuvitus vielä sallitaan (paitsi peruskoulussa), koska sen toivotaan tuovan uusia nokioita. Myös taidetta väheksytään, koska nekin rahat voisi käyttää urheilun tukemiseen.

Ja kaiken tämän keskellä Kristus saapuu, julistaa syntien anteeksiannon ja sen jälkeen, sen seurauksena nostaa taivaalliseen korkeuteen meidätkin. Totisesti, niin kuin Hän lupasi Natanaelille, lupaa Hän meillekin:
”Te saatte nähdä taivaan avoinna, ja te näette Jumalan enkelien kulkevan ylös ja alas siinä, missä Ihmisen Poika on”. (Joh 1,51)

Lauantai, Maaliskuu 8, 2014

Suuren paaston ensimmäinen sunnuntai

Suuren paaston sunnuntait ovat kaksoisladattuja. Niillä on alkuperäiset evankeliumijaksot ja myöhemmin lisätyt sunnuntaitten teemat. Jälkimmäiset korostuvat ja alkuperäisemmät evankeliumijaksot jäävät helposti unholaan, kun ne eivät näytä suoranaisesti liittyvän nykyisiin teemoihin.

Evankeliumijaksojen taustalla on paaston alkuperäinen tarkoitus katekumeenien eli opetettavien valmistaminen Suurena lauantaina tapahtuneeseen kasteeseen. Silti nuo evankeliumit ovat jokaiselle meille tärkeitä, vai olemmeko muka pysyneet kasteessa saamassamme Kristuksen ruumiin jäsenyyden täyteydessä?

Ensimmäisen paastosunnuntain evankeliumi (Joh 1:43-51) kertoo Natanaelista:

47 Kun Jeesus näki Natanaelin tulevan, hän sanoi: “Siinä on oikea israelilainen, mies vailla vilppiä!” 48 “Mistä sinä minut tunnet?” kysyi Natanael. Jeesus vastasi hänelle: “Jo ennen kuin Filippus kutsui sinua, näin sinut viikunapuun alla.” 49 Natanael sanoi: “Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas!” 50 Jeesus sanoi hänelle: “Uskotko jo sen perusteella, että sanoin nähneeni sinut viikunapuun alla? Paljon suurempaakin saat vielä nähdä.” 51 Ja hän jatkoi: “Totisesti, totisesti: te saatte nähdä taivaan avoinna, ja te näette Jumalan enkelien kulkevan ylös ja alas siinä, missä Ihmisen Poika on.”

Natanael olemme me. Meillä kaikilla on hetkemme, jolloin olemme olleet elämän tienhaarassa, viikunapuun alla. Siinä tilanteessa Kristus on nähnyt meidät ja tullut luoksemme. Olemme saattaneet huomioda Hänet tai sitten jatkaneet pohdintaamme omilla eväillämme. Jos päätimme kuitenkin lähteä Vapahtajan matkaan, olemme päätyneet samalle tielle, jota aikoinaan katekumeenit kulkivat. Silloin meillekin on luvassa näky taivaista auenneina ja enkeleistä kulkemassa maan ja taivaan välillä.

Suuri paasto tarjoaa meille mahdollisuutta elämän kokonaisvaltaiseen korjausliikeeseen. Jos olemme elämämme ratkaisevassa vaiheessa sattuneet ohittamaan Jumalan meille tarjoaman auttavan käden, antaa paastoaika uuden mahdollisuuden. Se on vuosittain toistuva käynti viikunapuun alla. Se on meissä asuvan Natanaelin tilaisuus päästä näkemään taivaat auenneina. Se on Jumalan antama toinen mahdollisuus, tarjous, johon kannattaa tarttua. Mitään ei ole menetettävänä, mutta kaikki on voitettavana.

« Edelliset kirjoitukset Project-Id-Version: WordPress 1.3 POT-Creation-Date: PO-Revision-Date: 2005-02-20 09:13+0200 Last-Translator: Teuvo Väisänen Language-Team: Stedi MIME-Version: 1.0 Content-Type: text/plain; charset=utf-8 Content-Transfer-Encoding: 8bit X-Poedit-Language: Finnish X-Poedit-Country: FINLAND X-Poedit-SourceCharset: utf-8 Project-Id-Version: WordPress 1.3 POT-Creation-Date: PO-Revision-Date: 2005-02-20 09:13+0200 Last-Translator: Teuvo Väisänen Language-Team: Stedi MIME-Version: 1.0 Content-Type: text/plain; charset=utf-8 Content-Transfer-Encoding: 8bit X-Poedit-Language: Finnish X-Poedit-Country: FINLAND X-Poedit-SourceCharset: utf-8