Kristuksen syntymäjuhlan ikoni kertoo paljon. Jo 300-luvulla pyhiinvaeltajat Jerusalemissa  saivat lasiampulleihin kaiverrettuna tuon saman luola-maiseman, joka edelleen on jouluikonissa. Erityisesti ikonissa näkyy joulun ja pääsiäisen yhteys.

Jeesus-lapsi on luolassa paadella, joka on aivan kuin tyhjää hautaa esittävänpääsiäis-ikonin hautapaasi. Samanlaiset käärinliinat ja itämaan tietäjien tuoma mirha viittaavat suoraan ylösnousemukseen.

Ortodoksisessa perinteessä käytetään joulusta myös nimeä talvipääsiäinen. Itse asiassa kaikki suuret juhlat liittyvät pääsiäiseen, mutta joulun kohdalla yhteys on erityisen selvä. Syntymäluolan suulla seimessä makaava Jumalan Poika on matkalla pidemmälle luolaan, tuonelan syvyyksiin. Jouluna Jumala tuli maan päälle ja pääsiäisenä Hän laskeutui maan syvimpiin paikkoihin, tuonelaan asti. Joulu oli vaihe I ja pääsiäinen oli vaihe II. Vapahtajan ristillä lausumat sanat ”Se on täytetty” viittaavat Jumalan pelastussuunnitelman täyttymiseen, johon kuului jumalallinen läsnäolo kaikkialla, myös kärsimyksen ja kuoleman keskellä.

Jouluikonissa huomiota kiinnittää usein se, että Maria ei katsokaan vastasyntynyttä lastaan vaan Joosefia, joka on ikonin alanurkassa paholaisen kiusattavana. Joosef edustaa meitä kaikkia, joille järkeilevä maailma kuiskuttaa neitseellisen syntymisen ja ylösnousemuksen olevan järjen vastaisia. Marian vastaus ei lähde väittelystä ja logiikasta. Pikemminkin hänen säälivä katseensa on täynnä sanatonta rakkautta. Samalla tavoin Karamazovin veljeksissä Kristus suhtautuu suurinkvisiittoriin. Vanha piispa oli osoittanut, kuinka Herran olisi pitänyt toimia toisin, jotta ihmisiä olisi voitu hallita ja vedonnut Kristukseen, jotta tämä ymmärtäisi. Jumalan Poika toimi kuten Pilatuksen ja ylipappien edessä: Hän ei vastannut mitään. Tai pikemminkin Hän ei sanonut mitään vaan meni inkvisiittorin luo, suuteli tätä ja käveli pois.

Canterburyn arkkipiispa Williams viittaa muutama kuukausi sitten julkaistussa hienossa Dostojevski-kirjassaan juuri siihen, että ”Jumala on – Jumalaa ei ole” väittelyn asemesta kristittyjen tulee keskittyä rakkauteen. Kysymys Jumalan olemassaolosta avautuu sen kautta, millaista elämää usko tuottaa.. Eihän sellainen ihminen, joka ensin vaatii todistusta rakkauden olemassaolosta, voi kovin helposti rakastua. Joulun eli talvipääsiäisen kohdalla kysymys on siitä, kuinka me sallimme Kristuksen syntymäjuhlansa kautta muuttaa meidän elämäämme

Isä Rauno Pietarinen