Herran rukouksen tutun lauseen voisi vapaasti tulkita pyynnöksi, ettei joutuisi kiusatuksi koulussa, työpaikalla tai seurakunnassa. Samaan osoittaa jatko: ”vaan päästä meidät pahasta”.

Kiusaaminen kirkon piirissä on vaiettu asia, vaikka sitä on tapahtunut ja tapahtuu edelleen. Asia on niin vakava, että mm. hiippakuntaneuvostojen ja kirkon työntekijöiden muiden tapaamisten asialistalle tulisikin sisällyttää kiusaamisen tunnistamisen opettelua.

Lastenpsykiatri ja tutkimusprofessori Tytti Solantaus esittelee hyvässä lehtikirjoituksessaan (HS 4.10.2008, Mielipide) kiusaamisen salattuja muotoja. Kirjoitus koskee kouluja, mutta Solantaus toteaa ongelmien olevan samoja kaiken ikäisten keskuudessa.

”Oppilas kertoo kiusaamisesta. Opettajat seuraavat tilannetta, eivät näe mitään ja toteavat, ettei ole tarvetta toimenpiteisiin.”  Näkyvien kiusaamisen muotojen lisäksi on nimittäin salatumpaa kiusaamista, mikä tapahtuu osana yhteisöä. Silloin halutaan kertoa yhdelle jäsenelle, ettei tämä kuulu joukkoon. Omassa yhteisössä hyljeksityksi tuleminen on Solantauksen mukaan yksi vaikeimmista psyykkisistä ja sosiaalisista kokemuksista.

Savustaminen tapahtuu hienovaraisesti: kiusatulle ei puhuta, hänet keskeytetään ja suljetaan toistuvasti ulkopuolelle. Yksi haavoittavimpia muotoja on selän takana puhuminen. Solantaus kirjoittakin: ”panettelun avulla muodostetaan henkilöstä niin yksiselitteinen kuva, että uusikin tulokas tietää heti, miten toimia”.  Näin koko yhteisö kiedotaan kiusaamiseen ja myös ulkopuolelta tuleva päätyy muitta mutkitta olettamaan, että kiusattu on todella paha.   Masennus, paniikkihäiriöt tai päihdeongelmat uhkaavat kiusattua.  Myös kiusaajien ja sivusta passiivisina seuraavien tilanne pahenee. Solantaus peräänkuuluttaa opettajille ja oppilaille tietoa kiusaamisen salatuista muodoista ja kykyä tunnistaa niitä. Perustiedot ryhmädynamiikasta olisivat myös tarpeen.

Kirkon piirissä on useita kiusaamista edistäviä tekijöitä. Hierarkkisuus, pappien hengellisen ja hallinnollisen roolin toisiinsa kietoutuminen, tarve pitää julkisivu puhtaana, sellaisten asioiden siirtäminen käsittelyyn rippi-isän kanssa, jotka eivät sinne kuulu, pienille ryhmille helposti kehittyvä kaikkivoipaisuuden tuntu,  jne. Kiusaaminen voi jäytää kirkon koko elämää monin tavoin. Sitä vaan ei pitäisi sallia kuten ei muutakaan syrjintää. Kiusaaminen elää varjoissa, koska sille ei ole yhtä ilmeistä syytä. Silti se on olemassa oleva vääryys, joka tulee yhteistuumin kitkeä pois. Muussa tapauksessa kiusaaminen kitkee kirkosta kaiken hyvän pois.

 

Isä Rauno Pietarinen