Olin Iljan päivänä (20.7.) Raumalla Ilomantsin ortodoksisen kuoron kanssa. Kyseinen kuoro on 1950-luvulla perustettu ry, joka on viime vuodet toiminut  eri puolilla maata esiintyvänä sisälähetyskuorona. Se ei siis nykyisellään ole seurakuntakuoro ja laulajatkin ovat eri puolilta maata. Rekisteröidyt yhdistykset voivat tällä tavoin muokata toimintalinjaansa  omien sääntöjensä puitteissa.

Ilomantsin ortodoksinen kuoro lauloi viime vuonna Savonlinnassa ja Kuivajärven praasniekassa. Tänä vuonna ohjelmassa on ollut Mikkelin viikonloppu, nyt Rauma ja syksyllä vielä sävelhartaus Ilomantsin p. Elian kirkossa. Matkansa kuoro kustantaa itse ja vastaanottava taho on yleensä tarjonnut majoituksen ja ruoan.  Raumalla hyvänä isäntänä toimi paikallinen ortodoksisuuden monitoimimies ja ikonimaalari Antti Narmala, jonka kotona saimme majoittua.

Rauman viikonloppuna kuoro piti sävelhartauden, lauloi vigilian ja liturgian sekä esitti joitakin kappaleita liturgian jälkeisen kirkkomusiikkiamme esittelevän luennon yhteydessä. Todellista sisälähetystyötä siis. Mutta niin tekevät raumalaisetkin. Rauman tiistaiseura on esimerkillisellä tavalla avautunut ympäristöönsä. Vanhan puu-Rauman keskellä sijaitseva rukoushuone on raumalaisten ortodoksien keskus, jonne tiistaiseura on onnistunut saamaan monia uusia ortodokseja.  Hienoa!

Yksi kipinä toiminnan avoimuudelle tuli aikoinaan silloisen Helsingin metropoliitta Leon puheesta Rauman rukoushuoneen 40-vuotisjuhlassa. Esipaimen oli todennut uuden ajan koittaneen ja nyt tarvittavan ulospäin suuntautuvaa toimintaa. Piispan sanat muuttuivat Rauman tiistaiseurassa teoiksi ja tulokset ovat vaikuttavia. Turun seurakuntaa voi onnitella pitsikaupungin aktiivisesta ryhmästä.

Ilomantsin ortodoksiselle kuorolle Rauman tiistaiseuran toimintaan tutustuminen antoi uskoa ja toivoa. Raumalaiset taas kertoivat saaneensa vierailusta hengellistä virkistystä. Kaiken ytimenä olivat tietenkin jumalanpalvelukset. Tämä on kirkkomme piirissä toimivien yhdistysten luonnollisin toimintatapa.

Isä Rauno Pietarinen