Brest-Litovskin unionin (1596) jälkeen maallikot pelastivat ortodoksisen uskon nykyisen Ukrainan alueella. Oman kirkkomme historiassa voimakkaat järjestömme PSHV ja ONL ovat olleet ratkaisevassa asemassa kirkkomme vaikeina vuosina. Kumpikin järjestö on ollut vahvasti maallikkovetoinen. Kirkolliskokouksemme jäsenistä kunniakkaasti puolet on maallikoita. Maailmalla emme saa läheskään aina ymmärrystä muilta ortodokseilta, joista epäluuloisimmat arvelevat valtion pakottaneen meidät tällaiseen ratkaisuun tai ainakin luterilaisen vaikutuksen leijuvan taustalla.

Maallikoiden osallistuminen kirkon elämään monilla tasoilla on alkukirkosta lähtien ollut itsestään selvää. ”Maallikkous” on ymmärretty myös osaksi kuninkaallista pappeutta ja siihen on oma vihkimyksensä, joka tapahtuu mirhavoitelussa. Kyse ei siis ole sellaisesta maallikkoudesta, missä kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa ja kaikki olisivat yhtä oikeassa. Se ei myöskään tarkoita kaikkien asioiden demokraattista päättämistä. Juuri tämä eron tekeminen demokratian ja maallikkouden välillä on johtanut tilanteisiin, joissa maallikoiden osuus on minimoitu siellä, missä sitä olisi kipeästi tarvittu ja taas nostettu korostetusti siellä, mihin se ei kuulu.

Esimerkkinä voi mainita vallan käytön kirkossa ja yleensä hallinnon läpinäkyvyyden. Siinä on kaikilla paikalliskirkoillamme paljon oppimista. Hierarkisuutta korostamalla on valtaa keskitetty piireille, jotka itse heittäytyvät kaiken ulkopuolisen arvioinnin ja arvostelun ulkopuolelle. Toisaalta sitten kutsutaan maallikoita apuun taltuttamaan ”väliportaan” hallintoa, eli seurakuntapapistoa. Monesti hyvinkin monimutkaisissa tilanteissa kipupiste liittyy epäselvyyteen siitä kuka päättää mitä tehdään ja kuka taas päättää miten tehdään. Mihin tarvitaan pappien ammattitaitoa ja hengellistä johtajuutta, missä taas olisi hyvä kuulla monipuolisia mielipiteitä myös maallikoilta? Mikä on seurakunnan perustehtävä ja ketkä sitä ensisijaisesti tekevät? Kenen taas tulee mahdollistaa tuo tekeminen, luoda puitteet ja antaa tarvittava kannustus ja tarvittaessa kritiikki, ellei luottamushenkilöiden - siis maallikoiden.

Järjestömme PSHV ja ONL ovat viime viikonloppuna Jyväskylässä antaneet vahvan todistuksen yhteistyön voimasta. Yhteiset jumalanpalvelukset ovat vahvistaneet niin papistoa kuin maallikoitakin jatkamaan keskinäisen kunnioituksen ja rakkauden tiellä.

isä Rauno Pietarinen