Tämä on kirkkovuoden erikoisin päivä, joka on myös liturgisesti rikas ja tärkeä.

Tänään kuolema kaikessa hiljaisuudessa muuttuu elämäksi.Suuren lauantai esikuva on ensimmäinen sapatti, jolloin Jumala lepäsi luomistyöstään. Herran haudassa lepäämisen edellä on myös Lasaruksen herättäminen edellisenä lauantaina. Suuren lauantain vuoksi vuoden jokainen lauantai on erityisesti vainajien päivä. Aamupalveluksessa Kristuksen hautakuvan edessä lauletaan hautausveisuja yhdessä psalmin 119 jakeiden kanssa. Tuo psalmi on merkittävin ylösnousemuspsalmi, jota veisataan aina myös hautajaisissa. Palveluksen lopussa Kristuksen hautakuva kannetaan kirkon ympäri. Tämä palvelus johdattaa meidät ihmettelemään, kuinka elämä voi olla kuolleena haudassa. Samalla saamme häivähdyksen siitä, kuinka Jumala itse tulee tuonelan syvyyksiin ja herättää kuolleet ylös kuolleista.

Iltapäivään kuuluu ehtoopalvelus ja liturgia. Se on nimenomaan iltapäivän palvelus, koska aina juhlan aatto paastotaan. Tuossa palveluksessa on muinoin kastettu ne opetettavat, joita opetettiin koko paaston ajan. Nyt kuuluu jo ylösnousemuksen sanoma kun palveluksessa luetaan ylösnousemusevankeliumi. Liturginen väri vaihtuu tummasta vaaleaksi ja kaikille on ilmeistä, että Kristus on jo voittanut kuoleman!  

Suuri lauantai ansaitsee olla täynnä jumalanpalvelusta. Jos kirkko olisi tarkoittanut sen leipomista ja siivoamista varten, niin sen liturginen rakenne olisi muodostunut toisenlaiseksi. Ilman tätä lauantaita koemme kyllä ristin ja ylösnousemuksen, mutta näiden kahden välinen yhteys löytyy vain lauantain palvelusten täysipainoisesta seuraamisesta.

isä Rauno Pietarinen