Suuren viikon kolme ensimmäistä päivää ovat jumalanpalvelustensa puolesta yhdenmukaisia: aamulla Yljän aamupalvelus, jossa troparina lauletaan ”Katso, Ylkä tulee puoliyössä”. Iltaisin on ennepyhitettyjen lahjain liturgia, jossa luetaan evankeliumi.

Maanantain evankeliumi puhuu Herran toisesta tulemuksesta, samoin tiistain, mutta nyt yksittäisen ihmisen kannalta. Asiaa valaistaan tiistaina vertauksella tyhmistä ja viisaista neitsyistä. Kun tyhmillä neitsyillä ei ollut lampuissaan enää öljyä ja Ylkä saapui, ei kukaan voinut näitä onnettomia naisia auttaa. Öljy edustaa tässä rakkautta ja laupeutta, joita ei voi siirtää ihmiseltä toiselle.

Rakkaus on muutoinkin ydin koko suureen viikkoon. Ylkää odottavien rakkaudesta siirrytään keskiviikkona Vapahtajan kavaltamiseen, missä motiivina oli rahan rakastaminen. Juudas oli pragmaatikko; kaikki oli kaupan, kun vain hinnasta sovitaan. Kun keskiviikkona rakkaus jakautuu rahan ja Jumalan rakastamiseen, ilmoitetaan perjantaina näiden kahden rakkauden välinen ero.

Sitä ennen torstaina asetetaan ehtoollinen, missä kiteytyy koko rakkauden koko kuva. Se kuva tuotiin eteemme jo viime lauantaina, jolloin Lasaruksen herättämisessä näimme rakkauden voiman. Sama ”voima heikkoudessa”-logiikka sävytti palmusunnuntain Jerusalemiin aasin varsan selässä ratsastavan Jumalan Pojan kuninkuutta. Kuolleita ei herätetä voimalla vaan rakkaudella. Paha ei taivu suuremmalla voimalla vaan rakkaudella.

Nyt kuljemme vielä keskiviikon näissä Herran toisen tulemisen tunnelmissa ja syvennymme sitten torstaina pohtimaan yhteyttä itsensä murtamisen kautta.

 

Isä Rauno Pietarinen