Suuri paasto tavallaan päättyy Palmusunnuntain alla perjantaina. Painopiste siirtyy meistä Kristukseen, jonka kärsimystietä ensi viikon seuraamme. Katumuksen esiin herättelyn aika on nyt ohi. Toivottavasti tieto ei tule kenellekään kuten lumen tulo joka syksy eli yllätyksenä. Kuusi viikkoa paasto on kestänyt ja valmistusviikot vielä edellä: tässä ajassa meidän piti jo havahtua. 

Suuren paaston ja suuren viikon välissä on erikoinen kahden päivän juhla, joka yhdistää Lasaruksen herättämisen ja Jerusalemiin ratsastamisen. Koko kuluneen viikon olemme palvelusten teksteissä kuulleet, kuinka Lasarus on sairastanut ja Jeesus on kutsuttu paikalle. Herra viivyttelee ja Lasarus ehtii kuolle. Kun Jeesus lopulta tulee Betaniaan Lasaruksen sisarten Martan ja Marian pyynnöstä, on Lasarus jo neljättä päivää haudassa. Ystävänsä Lasaruksen haudan äärellä Kristus itki. Edes Jumalalle ihmisen kuolema ei ole samantekevä asia. Elämään luodun ihmisen kuolema on suuri onnettomuus. Ihmisen erkaantuminen Jumalasta on se surun aihe, jota ruumiillinen kuolemakin heijastaa. 

Vapahtaja herättää Lasaruksen vahvistaakseen meidän uskoamme yleiseen ylösnousemukseen. Jumalan poika herättää nyt kolmannen kuolleen. Tämä viimeinen tapaus on ”toiminnallinen profetia”. Jeesus ei sano, että Hän nousee kuolleista viikon päästä. Hän julistaa sen teollaan.

 Me, Kristuksen ystävät olemme myös sairastuneet sielultamme ja ruumiiltamme. Omat ystävämme – kaikki pyhät – ovat kutsuneet Jumalaa avuksemme. Ja ei vain koko viikon vaan koko paaston ajan Herra on kulkenut meitä kohti. Lopulta Hän on ristin ja ylösnousemuksen kautta murskaava sairautemme, pahan lähteen. Sen tähden mekin lasten tavoin kannamme voiton merkkejä, virpovitsoja, ja näillä ”lipuilla” tunnustamme lopullisen kansalaisuutemme olevan Jumalan valtakunnassa.

Palmusunnuntain ikonissa yleensä lapset heiluttavat palmun oksia, koska he eivät kääntäneet takkiaan. Kristuksen parantamat ja ruokkimat aikuiset lauloivat vielä ”hoosianna” Herran ratsastaessa Jerusalemiin, mutta muutamaa päivää myöhemmin he hurmioituneina vaativat Kristusta ristiin naulittavaksi. Lasaruksen lauantain ja Palmusunnuntain kaksoisjuhla siirtääkin meidät yhdestä jaksosta toiseen, mutta samalla varoittaa kääntämästä takkia tai suhtautumasta kevyesti siihen, mitä on takanamme, mitä on edessämme tai siihen, mikä juuri nyt on käsillä. 

Isä Rauno Pietarinen