Paaston ensimmäinen sunnuntai on nimeltään ortodoksisuuden sunnuntai ja silloin muistelemme ikonoklastien eli kuvainraastajien harhaopista 700-800-luvuilla saatua voittoa. Mutta mihin ajatuksemme tänään suuntautuvat; muihin kirkkoihin, uskontoihin, ideologioihin vai maallistumiseen ja materialismiin? Ehkä ei mihinkään näistä. Kirkon historiassa on useita esimerkkejä erheistä, jotka eivät ole selkeästi opillisia vaan enemmänkin kokemuksellisia. Tällainen oli mm. gnostilaisuus, joka edusti kristinuskolle vierasta tapaa suhtautua elämään ja sen ilmiöihin. Muodollista opillista puhtautta vartioitaessa saattaa tuollainen ”suhtautumis-harha” tänäänkin luikerrella keskuuteemme.

Oikeaan uskoon ja sen kokemiseen liittyy olennaisena osana ilo. Jumalanpalvelusten tekstit julistavat iloa ja jopa paaston aikaa luonnehditaan ilon käsitteillä. Ilon surmaaja taas on kyynisyys, joka on aina liitossa epäuskon kanssa: ”ei siitä mitään tule; en USKO, että onnistut”. Mutta USKO voi siirtää vuoria. Oikean uskon oikea kokemus on kaukana kansallisurheilun mittoihin kasvaneesta vähättelystä ja kanssaihmisten mitätöinnistä. Olemmehan Jumalan kuvia, vain vähän enkeleitä alempia. Neitsyt Maria on ”kerubeja korkeampi ja serafeja verrattomasti jalompi”. Meille kaikille on luvattu mahdollisuus paitsi nähdä Jumala, myös jumaloitua itsekin.

Paaston kuluessa etsimme puhdistusta sieluillemme, jotta voisimme sitten kumartaa ylösnoussutta Kristusta ja osallistua Hänen kunniastaan. Oman suursiivouksemme jatkuessa vielä viikkoja, tehkäämme hyviä tekoja toisille ihmisille ja kannustakaamme heitä menestymään kaikessa oikeassa. Ortodoksisen uskon voitto on kyynisyyden ja epäuskon kuoppaamista ja samalla kohoamista langenneen maailman keskinkertaisuuden tylsyydestä kohti meille alunperinkin tarkoitettua pyhyyden mieletöntä vapautta.

isä Rauno Pietarinen