Isä Raunon blogi

Tiistai, Joulukuu 11, 2007

Tallennettu: Tiedote — isä Rauno @ 19:33

Jos haluat lukea aikaisempia blogikirjoituksiani, se onnistuu entisessä blogi-osoitteessani:

isä Rauno

Pysyvä linkki

Pirjo Eloranta kirjoittaa,

Perjantai, Joulukuu 14, 2007 @ 17:28

Satuin hiljakkoin lukemaan Pyhän vuoren vanhus Paisios -nimistä kirjaa. Siellä mainitaan mm. s.87 kirkkomusiikista: “Hyvä laulaja antautuu laululle ja nauttii siitä. Minua ei miellytä nopea laulutapa, jolloin tuntuu kuin laulajat ajattelisivat “tämä on saatava loppumaan nopeasti” ,mutta ei liioin hidaskaan, jolloin kuulijat alkavat ajatella: “Eikö tämä ikinä lopu?” Parhaita ovat mielestäni keskinopeat sävelmät.” Myöhemmin kirjassa mainitaan, että kun on luostareissa pidetty kokoöisiä palveluksia, niin niissä on tarpeen laulaa myös hitaita sävelmiä. Ehkä tästä voi päätellä, että ei palveluksen pituus ole se oikea kriteeri. Jumalanpalveluksessa mielestäni pitää laulaa rukouksellisesti, että siihen voi mahdollisimman hyvin päästä mukaan kokemuksellisesti sellaisetkin, jotka eivät itse laula. Tämä esim. laulamisesta, johon olen itsekin osallistunut. Papisto varmasti hoitaa oman osuutensa sen mukaan, mitä kuhunkin tilaisuuteen kuuluu. Yhteinen hyvä liturginen kokemus olisi mielestäni tärkeintä.