Tiistai, Tammikuu 31, 2017

Mikä on totuus

Pilatuksen kysymys (Joh 18,38) on ajankohtainen kaikkina aikoina. Totuus ja valhe näyttävät usein samalta. Nyt tämä kysymys koskee myös politiikkaa niin Venäjällä kuin USA:ssakin ja myös siinä välillä. Kuinka kirkko voi auttaa totuuden etsimisessä?

Jotkut sanovat meidän siirtyneen totuuden jälkeiseen aikaan. Näin ei ole, koska mikään aika ei ole ollut erityisesti totuuden aikaa, joskin julkista suoraa valehtelua on kavahdettu. Vai onko?

Kuluttajien harhaanjohtaminen mainonnassa on jo niin tavallista, että siihen ei kiinnitetä huomiota. Mainokset lupaavat mahdottomia, tärkeintä on myyminen ja suuret voitot, eikä suinkaan asiakkaan palveleminen tai edes hänen todellisten tarpeittensa tyydyttäminen. Kun kaupallinen “vaihtoehtoinen todellisuus” on hyväksytty mukisematta, ei sovi ihmetellä politiikan liukumista samalle julkeuden tielle. Myyjä “huolehtii” asiakkaasta pitääkseen hänet asiakkaana. Poliitikko “huolehtii” kansalaisesta saadakseen jälleen tämän äänen vaaleissa. Kuka oikeasti välittää ihmisestä?

Jumala rakastaa. Hänen kirkkonsa tulee rakastaa. Kirkko ei saa koskaan nähdä ihmistä rahan lähteenä eikä hakea hänen suosiotaan. Kristus rakastaa meitä Jumalan kuvina. Hänen rakkautensa on ehdotonta, vailla ehtoja. Olinpa rikas tai köyhä, kaunis tai rujo, koulutettu tai kouluttamaton, mies tai nainen, musta tai valkoinen – olen Jumalan rakastama.

Mikä on totuus? “Sinun Sanasi, Jumala, on totuus”. Jumalan Sana, Kristus on totuus. Yhteydessä Häneen elämästämme tulee totta. Valhe korventaa meitä, totuus tekee meidät vapaiksi.

Keskiviikko, Lokakuu 28, 2015

Ortodoksinen kirkkomme sateenkaaren väreissä

Ortodoksinen kirkkomme sateenkaaren väreissä

Sateenkaari oli Jumalan ihmisten kanssa tekemän liiton merkki vedenpaisumuksen jälkeen. Sateenkaaret värit kertovat, kuinka monella tavoin ja monesta suunnasta Jumalan hyvyys kohdistuu meihin.

Tänä syksynä on jo kotvanen luettu Luukkaan evankeliumia niin sunnuntaisin kuin arkipäivinäkin. Syksyyn kuuluvat nuo tärkeät vertaukset kylväjästä ja rikkaasta miehestä tai kertomukset ihmeistä kuten suuresta kalansaaliista, lesken pojan kuolleista herättämisestä ja Jairoksen tyttärestä. Nämä kulkevat kanssamme ruskan ja ensi lumen aikoihin aivan kuten tuhlaajapoika tai Gregorios Palamas talven pakkasilla. Niin kaunis on Jumalan opetusten väri!

Syksyssä on Luukkaan lisäksi muitakin sävyjä. Syyskuun puolessa välissä Herra Risti kohoaa taas elämämme keskipisteeksi. Pyhä Johannes Teologi ilahduttaa hengellisiä lapsiaan loppukuusta ja lokakuu alkoi Jumalansynnyttäjän suojeluksen juhlalla, Pokrovalla ja päättyy Karjalan valistajien yhteiseen juhlaan. Ja onhan jokaisena päivänä jonkun pyhän ihmisen juhla, johon löytyvät tekstit ainakin netistä. Kuinka ihmeellinen onkaan Jumala pyhissänsä!

Evankeliumin kierron ja pyhien ihmisten muistojen lisäksi syyskaudella kuten ympäri vuoden liittoamme Jumalan kanssa vahvistavat viikonpäivien muistot sunnuntaista seuraavaan lauantaihin. Seitsemän viikonpäivän muistot (sunnuntai ylösnousemus, maanantai enkelit jne.) värittävät elämäämme kahdeksan sävelmän kautta kahdeksana eri tekstiversiona. Saamme viettää  Pääsiäistä ja Ristiä joka viikko ja julistaa Vapahtajan ”hiljaista valoa” joka ilta.

Jokaisen vuodenajan liturgisen sateenkaaren rinnalle nousevat ympäröivästä maailmasta monet asiat. Tätä syksyä värittävät maahamme tulevat pakolaiset, jotka tarjoavat meille mahdollisuuden palvella kaikista heikoimmassa asemassa olevia, kuten Kristus itse on meitä opettanut. Toisen värisenä, mutta yhtä merkittävänä asiana on luonnon tila. Kuukauden kuluttua Pariisissa pidettävä YK:n ilmastokokous on koko ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta tärkeä. Täällä pohjoisessa se koetaan tärkeänä, koska arktisen alueen asukkaat ovat vaikuttaneet vähiten ilmastonmuutokseen, mutta joutuvat kärsimään siitä eniten. Me ortodoksit emme elä tyhjiössä vaan keskellä tätä Jumalan luomaa maailmaa, johon meidät on asetettu kaitsijoiksi ja kuninkaalliseksi papistoksi.

Kanssamme liiton tehnyt Jumala ei ole koskaan kaukana. Hän on sateenkaaren tavoin käärinyt meidät läsnäoloonsa jokaisena vuodenaikana. Jos joskus kysymmekin Häneltä ”Missä olet?”, oikeutetumpi on Hänen kysymyksensä meille ”Missä olet?”.

Maanantai, Heinäkuu 20, 2015

Profeetta Elia kutsuu meitä palvelemaan Jumalaa

Heinäkuun 20. päivänä juhlimme profeetta Eliaa. Ilomantsin pyhän Elian kirkko on itselleni tärkeä, koska olin siellä ponomarina vuodesta 1962 isä Kauko Salmisen ja myöhemmin isä Hannu Loiman opissa. Vuosina 1988-2001 sain palvella siellä pappina. Profeetta tuli tutuksi - lähes 10 vuoden aikana päivittäisissä aamu- ja ehtoopalveluksissa.

 

Kun nuorena pappina eräässä seurakunnassa sijaisena toimiessani ehdotin päivittäisiä palveluksia, totesi esimieheni, ettei tämä ole mikään luostari. Profeetta Elian kirkossa sain sitten toimittaa joka päivä, vaikka jotkut luottamushenkilöt arvelivatkin lämmityskulujen kasvavan liikaa.

 

Profeetta Elia vaatii meiltä lujaa uskollisuutta Jumalan palvelemisessa. Elia oli Vanhan  testamentin ensimmäinen neitseelliseen elämään sitoutunut. Vaikka Eliaan usein liitetään sellaisia käsitteitä kuin tuli, voima tai vuori, liittyy hänen varsinainen perintönsä juuri ehdottomuuteen ja askeesiin. Hän on Vanhassa testamentissa se eskatologinen l. lopunajallinen ääni, jota uudessa liitossa edustaa Johannes Kastaja ja lopulta luostarilaitos. Luostarienhan kuuluisi olla jo läsnäolevan, mutta vielä täyteydessään tulevan Jumalan valtakunnan todistajia tässä ajassa. Kilvoittelijat elävät köyhyydessä, kuuliaisuudessa ja naimattomuudessa – ei siksi, että omistaminen, itsellisyys tai avioliitto olisivat sinänsä pahoja asioita – vaan siksi, että nuo asiat eivät kuulu taivasten valtakuntaan. Joidenkin kutsumuksena on elää jo nyt Jumalan valtakunnan elämää ja olla täysin immuuneja rahalle, vallalle, kunnialle, jotka lopulta jäävät saman mullan alle kuin ruumiskin.

 

Myös meille maailmassa asuville profeetta Elia muistuttaa ehdottomuudesta. Ei ole varaa vääriin kompromisseihin. Jumalan valtakuntaan hyökätään ja se on temmattava itselle. Uskollisuus Kristukselle merkitsee yrittämistä ja myös rajalinjojen vetämistä ja niiden noudattamista. Kaikki ei vaan käy. Rajoista kiinnipitämisen ei tarvitse merkitä toisten tuomitsemista. Tuomiota ei voi julistaa, koska se seuraa Jumalan läsnäolosta.

 

Uskon jämäkkyys ilmenee jumalanpalveluselämän toteuttamisessa. Tänään suuri profeetta kutsuisi meitä toimittamaan enemmän jumalanpalveluksia, koska niiden hengellinen hyötysuhde on lyömätön. Jumala kehotti Eliaa menemään vuorelle ja seisomaan siellä Herran edessä. Tänään Jumala kutsuu meitä alttarin eteen, missä Hän puhuu meillekin hiljaisessa (ihanassa) valkeudessa, kuten Ehtooveisussa laulamme. Elia oli myös Taaborin vuorella. Mooses ja Elia – laki ja profetia – yhdessä Jumalan Karitsan kanssa. Laki on Jumalan valtakunnan likiarvo. Profetia on saman valtakunnan vaikutusten julistus tässä maailmassa. Ja meille se valtakunta on läsnä jokaisessa liturgiassa.

Sunnuntai, Helmikuu 22, 2015

Ortodoksisuuden sunnuntaina palaamme ortodoksiseen kirkkoon

Oikean uskon kunniaksi vietettävä sunnuntai osoittaa meille paaston suunnan. Se on kohti ortodoksista uskoa ja niin muodoin kohti ortodoksista ylistystä. Emme luovu uskon keskeisistä opeista vaikka ne julistettaisiin laittomiksi, vaikka meitä uhattaisiin vankilalla tai kuolemalla. Totuudesta luopuminen olisi Kristuksesta luopumista. Mitä meille jäisikään jäljelle, jos Jumalasta luopuisimme!

Pääsiäistä kohti kulkiessamme olemme paaston keskellä. Täälläkin on hyvä muistaa, että ”minä, minä, minä” -tyylinen kilvottelu on paitsi hyödytöntä, myös vahingollista. Omien heikkouksien kanssa nykertäminen voi saada aikaan hengellisesti sairasta itsesääliä ja -ihailua. Jos kohta sellainen on pahasta, niin hyvästä on ajatella millä tavoin elän jäsenyyttäni kirkossa, Kristuksen ruumiissa. Sitä on katuminen, että olen laiminlyönyt kirkon tarjoamat hyvyydet, osallisuuden Jumalan valtakuntaan tässä ja nyt. Voi kyllä sitäkin surra, että söi taimenta, vaikka se Lapissa onkin melkein arkiruokaa. Suuri suru on kuitenkin nimenomaan siinä, että ”minä” ja ”me” menevät sekaisin. ”Minä, minä, minä” paastossakin tehdään parannusta, mutta perusvirhe jää elämään ja parannuksen tarjoama paluu ei suuntaudu mihinkään. 

Lähdetään paaston aikana oikeaan kotiin. Palataan sinne, mihin meidät on liitetty ja minne kuulumme. Se suuri tukirakennelma sisältää Jumalan sanan, ortodoksisen uskon, pyhät ihmiset rukouksineen ja opetuksineen, ikonit ja sakramentit. Sama rakennelma kantaa itsessään kauneuden ja totuuden, jumalallisen valon ja ilon.

Paasto on sellaisen elämäntavan harjoittelua, jonka pitäisi olla vallitseva elämäntapamme. Siis nyt lopettakaamme lopultakin poukkoilu kirkollisen ja arkisen elämän välillä. Kristuksen kirkko, hänen ruumiinsa on se suuri tukirakennelma, joka lepää vain ja ainoastaan tuon ”arkisen” elämän päällä pyhittäen sen ja antaen sille Hengen, sisällön ja merkityksen.

 

Maanantai, Helmikuu 16, 2015

Mitä Lappiin kuuluu: paastoa!

Pohjoisessa Lapissakin on alkanut suuri paasto. Sovintosunnuntain liturgia oli Sodankylässä ja ehtoopalvelus Ivalossa. Katumuskanonia luetaan tällä viikolla Nellimissä, Sevettijärvellä ja Ivalossa - toki myös etelässä Rovaniemellä.

Moneen pyhäkköön jakautuvat suuren paaston palvelukset ajavat asiansa, koska paaston (triodion-) tekstit ovat niin tehokkaita, että jo yhteen palvelukseen osallistuminen avaa kirkon paasto-opetuksen oven. Tämä tietysti edellyttäen, että paaston palveluksia myös viikolla toimitetaan ja triodion-tekstejä lauletaan ja luetaan. Ei mikään lääkekään auta, jos sitä kaapissa pidetään. Tietysti on aina parempi, jos on mahdollisuus osallistua mahdollisimman moneen jumalanpalvelukseen paaston aikana ja myös osallistua katumuksen sakramenttiin.

Paasto on suurten linjojen remontin aikaa. Ruokapaasto on osa kokonaisuutta, johon kuuluu paljon enemmän. Nyt sopii jokaisen kirkon jäsenen, piispojen, pappien, kanttorien, kuorolaisten, tiistaiseuralaisten, luottamusnaisten jne. pohtia kokonaisuutta.

Jos paasto on vain ”minun hengellisyyteni” kohentelua, saattaa se pahimmillaan kääntyä itsekkääksi harjoitukseksi. Paasto on kuitenkin koko Jumalan kansan ponnistus kohti Jumalan valtakunnan mukaista elämää. Se on perustavaa laatua oleva paluu siihen joukkoon, mihin olemme kasteessa liittyneet. Tämä merkitsee papin kohdalla paluuta pappina, uhrin kantajana olemiseen, ei ainoastaan ostoslistan tarkkailua. Kanttori paneutuu hyväksi luodun, mutta langeenneen ja Kristuksessa lunastetun maailman täyttämiseen enkelten veisulla. Ja jokainen seurakuntalainen järjestää hiljaisen maanjäristyksen, joka palauttaa raiteiltaan luiskahtaneen elämän Jumalan valtakunnan linjalle. Ei paasto ole mitään papureseptien viilausta vaan valintaa elämän ja kuoleman, vapauden ja orjuuden väliltä. Se on uudelleen sitoutumista Jumalan valtakunnan kansalaisuuteen, kirkon elävään jäsenyyteen.

 

Paasto on kirkastumista. Lapissa moni käy näinä viikkoina jäällä hiihtelemässä tai kalastamassa. Inarin kunnassa on liki 10.000 järveä. Niitten jäällä kevätauringossa elelemme kirkkauden lapsina.

« Edelliset kirjoitukset Project-Id-Version: WordPress 1.3 POT-Creation-Date: PO-Revision-Date: 2005-02-20 09:13+0200 Last-Translator: Teuvo Väisänen Language-Team: Stedi MIME-Version: 1.0 Content-Type: text/plain; charset=utf-8 Content-Transfer-Encoding: 8bit X-Poedit-Language: Finnish X-Poedit-Country: FINLAND X-Poedit-SourceCharset: utf-8 Project-Id-Version: WordPress 1.3 POT-Creation-Date: PO-Revision-Date: 2005-02-20 09:13+0200 Last-Translator: Teuvo Väisänen Language-Team: Stedi MIME-Version: 1.0 Content-Type: text/plain; charset=utf-8 Content-Transfer-Encoding: 8bit X-Poedit-Language: Finnish X-Poedit-Country: FINLAND X-Poedit-SourceCharset: utf-8