Lauantai, Toukokuu 16, 2009
Seminaarin lukuvuoden päättäjäisissä 16.5.2009 Pyhä Henki
Kristus nousi kuolleista!
Muistan isä Erkki Piiroisen kauan sitten neuvoneen pappeja: “Jos ette tiedä, mistä puhuisitte, puhukaa ihmisen sielun kaipuusta”. Ohje on osuva, sillä melkeinpä jokainen ihminen on jossakin elämänsä vaiheessa tuntenut käsittämättömän voimakasta kaipausta. Jotkut matkustavat maailman ääriin, toiset etsivät lähempää aina vain uusia kokemuksia, jotkut kulkevat ihmissuhteesta toiseen. Kirkkomme kuitenkin selittää kaipauksen olevan kaipausta Jumalan yhteyteen ja Jumalan valtakuntaan. Ohitettuamme pääsiäisen keskijuhlan eli pääsiäisen ja helluntain puolivälin, olemme nyt lähempänä Pyhän Hengen juhlaa kuin ylösnousemuksen juhlaa, tavallaan lähempänä mirhavoitelua kuin kastetta. Siksi on paikallaan kysyä: Kuka Pyhä Henki on?
Uskontunnustuksen mukaan Pyhä Henki on Herra, eläväksi tekijä, joka lähtee Isästä ja jota Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta.
Pyhä Henki on kirkon opetuksen mukaan yksi Pyhän Kolminaisuuden persona. Tässä kohdassa on kuitenkin ollut selvää epäröintiä ja Hengen voi nähdä tavallaan johdetun Isästä ja Pojasta. Uskontunnustuksen verbi “lähteä” (ekporevsis) on vailla konkreettista merkitystä. Hengen kohdalla ei voi välttyä vaikutelmalta, että asia on jo ammoin jäänyt jotenkin hämäräksi. Näin voi ollakin, koska jos ajattelemme Isän olevan ilmoitettu Vanhassa testamentissa ja Pojan Uudessa testamentissa, tulee Henki kokonaan ilmoitetuksi vasta kun Jumalan valtakunta tulee täyteydessään.Kuitenkin Pyhä Henki on meille annettu mirhavoitelussa, kun meidät on vihitty Jumalan kansan jäseniksi. Pappeudessa Pyhä Henki on vielä erityisellä tavalla läsnä. Meidän täällä seminaarilla on tärkeää tietää, että mitä enemmän tunnemme Pyhää Henkeä, ei siis Henkeä tai henkeä tai hengellisyyttä, vaan nimenomaan persoonallisen Pyhän Hengen, sitä tiiviimmin olemme kiinni kirkossa.
Pyhän Hengen täyteys ilmenee silloin tällöin ja siellä täällä. Se ilmenee pyhissä ihmisissä, jotka kohoavat vuorenhuippujen tavoin muiden yläpuolelle. Isä Pavel Florensky vertaakin Pyhän Hengen kajastusta auringon säteisiin kaukana Kaukasuksen vuoren huipuissa.Pyhä Henki ei kasva verkkaisesti vaan hän voi edetä meissä hyppäyksin. Pyhän Hengen toiminta on ennalta arvaamatonta, yllätyksellistä ja suurimerkityksellistä. Siinä mielessä Hengen toiminta täyttää Nicholas Talebin Mustan Joutsenen tunnusmerkit. Kun Pyhä Henki tulee, se ei unohdu.
Pyhää Henkeä ei voi määritellä. ”Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin” (Rm 8). Sanattomat huokaukset ovat taas Florenskyn mukaan liian syviä sanoille. Ja kuitenkin Henki on meille vanha tuttu. Gregorios Nyssalaisen mukaan Herran rukouksen alusta on kaksi eri versiota. ”Tulkoon sinun valtakuntasi” asemesta voidaan sanoa ”tulkoon Pyhä Henkesi päällemme ja puhdistakoon meidät”. Molemmat versiot ovat oikein, koska Pyhä Henki ON Jumalan valtakunta. Tuon valtakunnan valtias on Isä, jonka Pojan Henki alati kruunaa. Tai helpommin muistettavassa muodossa: Meidän Herramme on Jeesus Kristus. Kristus, Messias, tarkoittaa voideltua. Isä on hänet voidellut Pyhällä Hengellä. Näin Kristuksessa, hänen nimessään on koko Kolminaisuus läsnä.
Ei kannata etsiä rukouksia Pyhälle Hengelle, koska kirkko ei ole sellaista edes helluntaihin sisällyttänyt. (Taivaallinen kuningas -rukousta voimme käsitellä toiste) Pyhä Henki on rukous, persoona, salattu, joka tekee eläväksi jokaisen sielun, puhtaudella hänet korottaa ja Kolminaisuus hänelle kirkastaa pyhän salaisuuden; salaisuuden jota nyt tässä liturgiassa toimitamme.