Populaarikulttuurista Rasinmäkeen
Viime talvena televisiosarjassa Kotikatu oli kiintoisa episodi. Kotikadun toisensa saanut nuori pari, pastori sekä naapurin tyttö Ninni, joutuivat perimmäisen kysymyksen äärelle. Perimmäinen kysymys kuului:
”Voiko Korialla elää?”
Kotikadun pastorille oli aukeamassa tilaisuus lähteä kaakkoissuomalaiseen sotilastukikohtaan sieluja hoitamaan. Kun pastori maalasi nuorikolleen Korian tarjoamia idyllisiä elämänmahdollisuuksia, näin nuorikkovaimon kasvoilla saman kauhusta kankean ja epäuskoisen ilmeen kuin itselläni oli silloin kuin olin nuori toimittaja Helsingissä.
Minua odotti Savossa avioelämä ja - aivokuolema.
Niin pelkäsin. Enhän ollut maailmaa vielä tarpeeksi nähnyt.
Vuosia periferiassa asuneena lausun niin Ninnille kuin muillekin samassa tilanteessa oleville, että on kuulkaa maalaiselämästä aivokuolema kaukana. Kun ei ole katedraaleja, kaupunginteattereita tai taidegallerioita joutuu järjestämään asiansa ihan itse.
Edellisen kirjoitukseni kommenteissä Shivan ja AnneR pohtivat, että periferioiden pitäisi pitää yhtä. Olen tasan tarkkaan samaa mieltä. Joitain pieniä positiivisia signaaleja olen ollut jo havaitsevinani.
Kulttuurisnobit voivat nauraa ylenkatseellisesti sellaisille televisio-ohjelmille Maajussille morsian tai möhömahaiset metsämiehet sekä kaikki muutkin Puumalan puolesta. Nämäkin formaattiohjelmat ovat mielestäni varsin hyvä keino tuoda esille valtamedian periferiaan unohtamia ihmisiä.
Toimittajat joutuvat nykyään paketoimaan taustalla olevan vilpittömän idealisminsa kaupalliseen asuun. Enää kun valtamediaan ei kelpaa perifeerinen elämä perinteisenä reportaasina eli sellaisena kuin se on. Viesti täytyy kuorruttaa ties millä makealla markkinahattaralla ja lopuksi survoa edeltä päätettyyn konseptiin. Mutta hyvä, että edes niin.
Toinen positiivinen signaali tuli Nurmeksen ortodoksisen seurakunnan paimenelta Kuutosseurakuntien Solea-lehteen. Nuori paimen pyysi panemaan lehteen puffin Viitosseurakuntien alueella tapahtuvasta juhannuspruasniekasta. Tottahan Solea-lehti tällaisen toiveen toteutti.
Taatusti erilaista juhannusjuhlaa oli mahdollisuus viettää Valtimon Rasimäen kylällä Elomäen tsasounalla. Edellisen lokini otsikkoon otin valtimolaiset sen vuoksi, että toivon todella rasimäkeläisten ymmärtävän - vaikka toimittaja Sampsa Oinaalaan avustuksella - , millaisessa kulttuurisessa aarteessa he asuvat. Olen kuullut sanottavan, että Rasimäki on Suomen kylistä prosentuaalisesti ortodoksisin.
Miksei Rasimäen juhannusjuhlaa voisi kehittää? Koska meitä on varmaan muitakin, joiden kukkaro ei ikinä anna periksi lähteä kuukausimääriksi kävelemään Santiago de la Compostelaan Pyhän Jaakon perään, eikös samanlaista pyhiinvaellus-ristisaattoperinnettä voisi viritellä Suomessakin?
Eikös kuulostaisi kiehtovalta viettää vaikkapa viikko vaeltamalla pohjoiskarjalaiselta tsasounalta tsasounalle? Kuulkaa nyt näitä: Parppeinvaara, Huhus, Sonkaja, Bomba, Pyötikkö, Vuokko, Elomäki. Jo pelkkinä sanoinakin ne tihkuvat eksotiikkaa.
Keskiviikko, Heinäkuu 9, 2008 klo 19:30
Pyörittelin mielessäni pitkän tovin Rasinmäen juhlaan lähtöä. Kun en keksinyt kenet koukuttaa kumppaniksi matkalle, tänne etelärannikolle juhannussateisiin jäin. Compostela-kuume tuli je meni. Ehkä joutikin kokematta mennä. Vaan sinne vaaroille ristin perässä vaeltamaan yhä mieli tekee.
Perjantai, Heinäkuu 11, 2008 klo 21:13
Ortodoksi.net .Lue sieltä aihe pyhiinvaellus.Rasimäellä ymmärrämme missä asumme ja siksi Praasniekka on vähän salassa ettei tulisi myyntikojuja sisältävä markkinatapahtuma.Ensi vuonna osallistumme “kylä kelpaa”tapahtumaan kun on pohjoiskarjalan vuoro.Tiedoksi:edellisvuonna elomäen tsasouna täytti 40 vuotta ja muistoksi kerättiin kupolin ja ristin kultausrahat kyläläisiltä ja kultaustyö tehtiin talkoilla,ulko-oven yläpuolelle saatiin lahjoituksena Johannes Kastajan ikoni. Tänä vuonna isännöitsijä maalasi tsasounan sisältä,tuotiin evakko Kristus ikoni esille ja rantaan kosken viereen pystytettiin matkamiehen risti.Sana kehittäminen on kauhea sana,täällä pitää antaa rauhassa toiminnan kulkea kylän voimavarojen mukaan ja kylän ehdoilla.
Lauantai, Heinäkuu 12, 2008 klo 6:35
Unohdin ,Kylä on Rasimäki ei Rasinmäki joten ei pitäisi taivuttaa Rasinmäellä vaan Rasimäellä.Suomessa on monta Rasinmäkeä jotka saavat ansaitsematonta kunniaa kustannuksellamme.Tänä keväänä julkaistiin kolmas kirja Joensuun yliopiston tutkijoiden yli 25 vuotta kestäneistä kylän kehitystutkmimuksesta.Kirja on nimeltään”Kylän paikka”Uusia tulkintoja Sivakasta ja Rasimäestä.SuomalaisenKirjallisuuden SeuranT oimituksia 1167 tiede
Lauantai, Heinäkuu 12, 2008 klo 14:39
Joskus stereotypiat maalla elämisestä harmittavat. Siis juuri tuo, että jos ei ole elokuvateatteria heti nurkan takana ja yökerhoa kotitalon kulmassa, niin ei voi elää. Mistä lie nämä käsitykset ovat tulleetkaan, kun Suomihan kaupungistui vasta todella myöhäisessä vaiheessa. Luulisi monella olevan vielä aika vahvasti juuret maalla. Myös niillä kulttuurisnobeilla - ehkä etenkin heillä?
Ja se on ikävää, jos koko Suomi halutaan tunkea siihen (epä)pyhään kolmiyhteyteen Helsinki-Tampere-Turku. Muu Suomi olkoon primitiivinen, maksimissaan viikon mittaiseen oleskeluun sopiva survival-lomakohde.
Torstai, Heinäkuu 17, 2008 klo 11:22
Hei ja kiitos kommenteista! On harmi, etten älynnyt kirjoittaa tätä kirjoitusta ennen juhannusta. Me muumaakuntalaiset ujot olisimme voineet kerätä jonkinlaisen kommandoryhmän ja uskaltautua Rasimäkeen.
Itselläni oli vähän sama fiilis. Juhla tuntui heti houkuttelevalta, mutta yksin en sinne sitten rohjennutkaan.
Harri on oikeassa. Kehittäminen sanana kuuluu samaan puppupuheeseen kuin agenda, kilpailukyky tai markkinavoimat.
Pauliina, onneksi sellaisesta kulttuurisnobi-iästä, jossa Muu ry, elokuvateatteri tai yökerho tulee olla kulman takana, kasvaa jossain vaiheessa yli.
terveisin
nimimerkki kokemuksen syvä rintaääni:)