Käsittääkseni kristinusko (ortodoksinen ainakin) antaa selkeän - ja aikamme henkeen nähden ankarankin - ohjeen omistamiseen: ei yli sen mikä on kohtuullista ja tarpeellista elämää varten. Tämän mukaan me lähes kaikki elämme väärin samaan aikaan, kun puoli maailmaa näkee nälkää ja täällä Suomessakin on tuhansia perheitä, joilla ei ole varaa vaatimattomaankaan “kohtuuteen”.

Tiedän että tämä kuulostaa naiivilta ja yksioikoiselta, mutta tämä on pelottavan totta: jos kristittyinä itseään pitävät ihmiset (kaikki me) eläisimme Kristuksen ja pyhien isien opetuksen mukaan, niin moni asia olisi toisin… Ja jos muistaisimme, että kenelle on paljon annettu, siltä vaaditaan myös paljon… Jos muistaisimme, että rikkaus ja menestys ovat Jumalan lahjaa ja armoa. Entä jos olisit syntynyt toiseen perheeseen, toiseen paikkaan, toisiin olosuhteisiin… - et ehkä olisi lainkaan siinä asemassa kuin nyt. Ajattellaan sitä ja muistetaan, että olemme saaneet kaiken Jumalan armosta!

Jos edes joskus pienen hetken ajan jokainen meistä muistaisi, että joudumme kerran vastaamaan Luojallemme kaikesta siitä hyvästä mitä olemme saaneet, niin ehkä jokainen meistä tekisi silloin tällöin edes jonkin pienen teon jakaakseen hyvää eteenpäin…

Evankelis-luterilainen ja ortodoksinen kirkko ovat vakiintuneita, yhteiskunnan sisällä vaikuttavia organisaatioita ja niiden johtavat henkilöt saattavat itse olla mukana suuryritysten hallituksissa, tai muuten vain pääomapiireissä. Tietysti se vaikuttaa - olisi mieletöntä (ts. ristiriitaista) olla moittimassa sellaista politiikkaa, jota itse ollaan mukana tekemässä..? Voi silti olla, että asia on näille “kirkkoruhtinaille” kipeä - en tahdo heitä alkaa viskoa kivillä - ehkä he eivät haluaisi yritysten menettelevän näin, mutta painostuksen ja ylivoiman edessä antavat perään?

Toinen syy saattaa olla aito halu keskittyä hengelliseen. Sosiaaliset ongelmat täällä Ajassa ovat vakavia, mutta voihan olla, että ajatellaan niiden olevan vähemmän tärkeitä kuin sielun asiat, Ikuisuusasiat. Mikään kirkkohan ei voi tuoda taloudellista oikeudenmukaisuutta maan päälle, se voi vain yrittää puhua oikeudenmukaiseMMAN arvomaailman puolesta, rehellisyydestä, armeliaisuudesta et cetera. Asioiden politisoitumista voidaan pelätä, koska pitäisihän kirkon tietysti olla puoluepolitiikan ynnä muun ylä- ja ulkopuolella.

Ehkä ihmiset yksilötasolla pohtivat paljonkin köyhyyttä ja muita ongelmia, mutta julkilausumiksi asti ne pohdinnat eivät muotoudu. Onneksi me yksilöinä voimme tietysti tehdä paljonkin esimerkiksi hyväntekeväisyyttä erilaisissa järjestöissä. Nämä ovat vaikeita asioita.