Keisarille se, mikä keisarille kuuluu! Kyllä, kyllä, mutta…
Hyvä verottaja,
koetin taas tänään mennä lähettämästäsi sähköpostilinkistä www.tyvi.fi eteenpäin. Pääsinkin jo aika pitkälle, kun viestissäsi olit lähettänyt meille yrityksemme käyttäjätunnuksen. Nyt ymmärrän, miksi emme tässä yrityksessä palkanlaskentajärjestelmätoimittajan kanssa päässeet palkkatietoilmoituksia ensimmäisellä yrittämällä lähettämään.
Meiltä puuttui käyttäjätunnus.
Olen koettanut teille sisään eläketurvafirman extranetin sivuilla käyttämällämme käyttäjätunnuksella. Koska järjestelmätoimittaja väsyi roikkumaan kanssani puhelimessa tämän asian tiimoilta, päätimme lähettää teille yrityksemme palkkatiedot cd:lle poltettuna. Ne löytyvät samasta kirjekuoresta myös paperilla.
Lienevät tulleet perille?
Kuitenkin olisi ihan mielenkiintoista päästä tekemään ilmoitukset myös www.tyvi.fin kautta. Tänään asia tyssähti siihen, että en löytänyt salasanalistan numerosarjalistaa. Minulla on verottajan Katso-tunnistesalasana ja -pääkayttäjäsalasana paperille kirjoitettuna. Samalle paperille olen omin käsin kirjoittanut jotain salasanojen numerosarjalistasta.
Selvästi olen asian kirjoittanut itse, sillä käsiala on minun. En kuitenkaan enää näin vuoden päästä niiden kirjoittamisesta muistanut, mihin asiaan kyseinen paperilappunen liittyy.
Hyvä, kun selkisi senkin lappusen syvempi merkitys ja tarina. En siis turhaan ole säilönyt sitä yrityksemme kassakaapissa salaisten numerokoodin takana.
Joten arvaapas, mitä olen nyt vailla? Sitä salasanojen numerosarjalistaa.
Eiköhän tämä tästä vielä ennen tammikuun loppua.
Hyvää päivänjatkoa
yrittäjän muija
PS. Luitko sattumoisin Tomi Ervamaan kolumnin pari vuotta sitten Hesarin sunnuntaisivulta? Kolumnissaan Toni Ervamaa kirjoitti seikkailuistaan The British Telecommunicationin kanssa. Toimittaja arveli, että suuryritys linnottautuu omilta asiakkailtaan. Minusta itse asiassa tuntuu siltä, että Suomessa niin verottaja, Elisa, Sonera, IF ja mitä niitä kaikkia onkaan koettavat suojautua meiltä - ah, niin hankalilta - asiakkailta.
Vähän aikaa sitten googlasin Tomi Ervamaan. Wikipediasta sain tietää, että toimittaja oli kuollut. En yhtään ihmettele. On varmaan nääntynyt nälkään jonkun viraston portaille koettaessaan päästä viraston kanssa edes johonkin yhteyteen.
Tiistai, Tammikuu 22, 2008 klo 18:05
Juu, ainakin Elisasta on kokemuksia - ylön on ollut vaikeaa saada viestejä sinne päin perille. Jopa täkäläisen konttuurin virkailija joutui hyvän tovin yrittämään puhelimella, netillä ja ties millä saadakseen ihmettelyni laskuista, tai oikeastaan niiden viipymisestä arvoisan firman tietoon. Saatikka tällainen mitätöinen maksaja… Vaan muutaman päivän kuluttua sain kännyyn viestejä ja soittoja, joten kai sitten puolen tunnin istunto konttorissa toimi, kun meitä kaksi yhteisin ponnistuksin yritti. Eläköön viestintä! Ja kaikki välineet, jotka nopeuttavat kaikkea, jotta saisimme aikaa tärkeämpään,;(.
Keskiviikko, Tammikuu 23, 2008 klo 12:09
Heips, meidän firma sanoi vakuutukset irti eräästä isosta vakuutusyhtiöstä sen vuoksi, että atk-nakkisormina emme päässet yrityskansioon. Onneksi on vielä sellaisia nyrkkipajavakuutusyhtiöitä, jonne voi mennä käymään paikan päälle ja jonne kelpaa asiat paperilla.
Huh, ja seikkailuitamme Soneran ja Elisan kanssa en edes halua muistella.
t. Pia
Keskiviikko, Tammikuu 23, 2008 klo 16:13
No niin, nyt kommentoin itseäni. Sekin tässä vielä piti nähdä. Kirjoitin kirjoitukseni PS-osioon toimittaja Toni Ervamaan kuolemasta varmasti mauttomasti ja moukkamaisesti.
Jätin kuitenkin lausahdukseni tuohon; sillä paljastan, että en osaa suhtautua kuolemaan yhtään sen oikeaoppisemmin kuin nekään siilinjärveläislähtöiset toimittajanuorukaiset, jotka haastattelevat televisioon kuolevia ihmisiä.
Tahdon tässä yhteydessä kiittää Toni Ervamaata tämän kolumneista. Kiitos ja kumarrus sekä terveisiä sinne jonnekin.
Ervamaa kirjoitti auki Helsingin Sanomissa muun muassa sen, miksi Suomi tarvitsee maahanmuuttajia.
Suomi tarvitsee ulkomaalaisia nimenomaan sen vuoksi, että melko tasa-arvoiseksi saatu valtakuntamme tarvitsee nyt alaluokkaa halveksittavakseen.
Me toki voimme ylemmyydentuntoisesti kummastella, minkä vuoksi pienipalkkainen hoitaja tappaa insuliinilla vammaisia hoitolaitoksessa. Kannattaa kuitenkin lakata kummastelemasta, sillä siihenhän meitä on opetettu. Mihin muuhun vaikkapa television Syö hämähäkki- tai Heikoin lenkki -viihdeohjelmat meitä opettavat?
Meitähän on nyt jo pidemmän aikaa opetettu potkaisemaan heikompaa lähimmäistä päähän.
terveisin
Pia
Perjantai, Helmikuu 1, 2008 klo 14:20
Samat ovat kokemukset täällä ‘Nokalla;
yritänpä päästä yhteyteen lähes minkä hyvänsä instanssin koryfeoiden - tai sellaisina itseään pitävien - kanssa, olen toistuvasti törmännyt joko siihen että yhteyden saaminen ja ylläpitäminen (puhelimitse) Maksaa Mansikoita TAI että yhteydenottomahdollisuudet on niin tiukasti onnistuttu rajaamaan joko TISMALLEEN tiettyyn kellonaikaan taikka TISMALLEEN OIKEIN täytettyjen “Header”- tms. -tietojen ( - ja mistäs hatusta meicä semmoiset tempaiseisi? - ) taakse, että lopputulos on Yhtä Tyhjän Kanssa.
(Capitalization = silikkaa k-…-…iintymistä. Sorry.)
Eli, juuri kuten tulit lausuneeksi : yritykset suojautuvat (?) asiakkaittensa Ikäviltä Kysymyksiltä ah! niin tehokkaasti.
Asiasta pitäisi useammankin nuoren intomielen ottaa ja väitellä Suurella Rrrryminällä = julkisuusmelulla jotta siihen Tohtoriseerausten avulla saataisiin kiinnitetyksi huomiota joka huomio muutoin hautautuu ‘waahtopäiden waahtoamiseksi’ leimaamisen alle.
En katso että olisimme - meistä kukaan - silkkaa ilkeyttämme vaatimassa meille kuulumattomia etuja taikka oikeuksia.
Siksi, minusta meitä Kohtalotovereita (!) ei voi eikä saa nimitellä ‘turhista vaahtoajiksi’ — niin kuin minua tavataan nimitellä (joskin ehkä osin syystä; sytytyslankani & ‘my fuse’ ovat kovin Herkässä & Lyhyessä tai vice versa).
Kauko