piian loki

Hei,

kävin tässä välissä katsomassa tuossa naapurissa lukion salilla Joulutarinan. Niin sen elokuvan, jossa ortodoksi Hannu-Pekka Björkman on joulupukkina, aikuisena Nikolaoksena.

Mielestäni Joulutarina oli hyvä. Se oli koskettava kuin Lumiukko-animaatio, jota lapset eivät kehtaa enää äidin kanssa katsoa. Äiti nimittäin alkaa jo elokuvan ensi sävelten soitua kyynelehtiä.

Joulutarina olisi käynyt vaikka jatkotarinaksi sille, mitä valtakunnassamme tapahtui sen jälkeen, kun sähköt olivat katkenneet ja pörssit romahtaneet eivätkä pääomat enää liikutelleet työvoimaa tuotantoresursseina pitkin globea. Jossakin Amerikassa vallitsi Mad Max -profetia, mutta meillä Pohjois-Euroopassa asiat onneksi olivat toisin.

Väki oli muuttanut Lappiin pienyhteisöihin. Joulupukin kotikylässä asuivat köyhät, mutta hyväntahtoiset ihmiset. Jossakin entisellä Levillä asuivat rikkaat, jotka olivat siellä viettämässä hiihtolomaansa, kun pahin, mitä kuvitella voi, tapahtui. Tapahtui nimittäin länsimaiden perikato.

Tavalliset ihmisetkin vaelsivat vähitellen kairaan, nikkaroivat pieniä tupasia jokivarteen ja alkoivat elää yksinkertaista elämää. Elämä oli kuitenkin melko kovaa, sillä kyläläisten joukossa ei sattunut olemaan edes lääkäriä, kuten Miikkulassa, jossa myös elämä säilyi perikadon jälkeen nimenomaan sen vuoksi, että ihmiset tukivat toisiaan aidosti.

Koska Joulutarinan lähin lääkäri asui tietysti rikkaiden Levillä, joutui Nikolaos varhain orvoksi. Käyttäessään perheen pienintä lääkärissä koko muu perhe hukkui jokeen, joka antoi elämän kyläläisille, mutta välillä otti sen myös pois.

Köyhien kylässä oli aitoa huolenpitoa. Vaikka toimeentulo jokaisessa perheessä oli niukkaakin niukempaa, otti perhe kerrallaan aina Nikolaoksen vuodeksi luokseen.

Näin tapahtui sillä verovaroin kustannettua orpokotijärjestelmää tai orvon eläkettä ei ollut enää olemassa. Ei nimittäin ollut enää veronmaksukykyäkään, sillä palkkoja ei kukaan omavaraistaloudessa pystynyt maksamaan. Hyvä kun omalle perheelle leivän suuhun sai.

Mutta eihän tuo nyt kovin onnetonta elämää näyttänyt olevan. Niukkaa, tiukkaa ja vaati tietenkin kosolti ahkeruutta. Vaimoihmiset saivat hoitaa lapsiaan kotona eikä heidän tarvinnut päteä kodin ulkopuolisissa töissä. Isätkin ehtivät loppujen lopuksi nikertää lapsilleen  joululahjoja.

Kummallista, kummallista,

ihmettelee Pia

Tämän kirjoituksen päiväys on Sunnuntai, Tammikuu 6, 2008 klo 18:17 ja se kuuluu luokkaan: Luokittelematon . Voit seurata jokaista vastausta tähän viestiin syötteen avulla: RSS 2.0 . You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.