Kommenteissa oli Pian kysymys tekstin ‘Jumalanäiti uskovien äitinä’ kohdalla:

Ei kai äiti Amman vertauskuvallinen ja konkreettinenkaan halaaminen välttämättä tarvitse tarkoittaa Kristuksen hylkäämistä. Eikös voisi ajatella, että halatessaan äiti Ammaa ortodoksi itse asiassa sanoo, että kiitos, kun teet työtä rakkauden lisäämiseksi maailmassa?

Tuon kommentin ja kysymyksen voi lukea kokonaan tekstin: ‘Jumalanäiti uskovien äitinä’ kommenteista. Ohessa vastaus Pialle:

—

Tervehdys, Pia!

Itsekin olisin valmis halaamaan Ammaa, jos hän tulisi tänne vierailulle ja jos hän sitä tahtoisi - niin kuin ystäviä halataan. Mutta on aivan eri asia osallistua ei-kristillisen uskonnon rituaaliin, ja sitähän Amman tilaisuudet täällä Suomessa ovat, sen mukaan kuin olen niistä kuullut ja lukenut. Paikka on hindutemppelin tapaan koristeltu, siellä soi sakraalinen musiikki, Amman luo tullaan polvillaan, hän kuiskaa jotakin, jota kuulija ei ymmärrä… Hän ei suinkaan esiinny tavallisena hyväntekeväisyyteen antautuneena ihmisenä vaan yhtenä jumaluuden monista inkarnaatioista, jollaiseksi myös hänen seuraajansa hänet kokevat.

Voiko kristitty osallistua tällaisiin menoihin? Alkukirkon aikana kristittyjä houkuteltiin monin tavoin osallistumaan pakanakultteihin, uhraamaan epäjumalille vaikka vain ihan pikkuisen monenlaisiin erinomaisiin syihin vedoten. Mutta he eivät suostuneet vaan pakon edessä kestivät mieluummin marttyyrikuoleman. Ne, jotka pelosta suostuivat uhraamaan, ymmärsivät itsekin olevansa luopioita. Siinä ei kelvannut selitykseksi se, että mielessäni en usko epäjumaliin mutta selvitäkseni hengissä uhraan. Kristinusko ei ole vain ajatuksia vaan myös tekoja.

Kristityltä ei odoteta vihamielisyyttä ketään kohtaan, mutta oletetaan kuitenkin niiden rajojen tuntemista, joiden ylittäminen merkitsee Kristuksen kieltämistä. Jos menee hindutemppeliin polvistumaan jumalallisen Amman eteen, niin tällä teolla osoittaa - ajattelipa hänestä mielessään mitä tahansa - hyväksyvänsä sellaisia asioita, jotka eivät millään sovi yhteen kristinuskon kanssa. Sama koskee kaikenlaista muutakin kuten esim. samanismia.

Jos joku nyt asiaa syvemmin ajattelematta on käynyt Amman halattavana, niin käsittääkseni hänelle riittää, jos hän kertoo siitä synnintunnustuksella ja saa synninpäästön, koska hän on tehnyt sen ajattelemattomuudessaan. Mutta vastaisuudessa on syytä varoa ja harkita tarkoin, mihin lähtee mukaan.

Äiti Kristoduli