Positiivista radikalismia
Koko Suomi on järkyttynyt Jokelan koulusurmien johdosta, ja niin olemme täällä luostarissakin. Moni sisaristossamme on koulutukseltaan opettaja tai muuten jossain elämänsä vaiheissa toiminut opetustehtävissä ja pystyy siten näkemään asian paitsi perheiden myös kouluyhteisön kannalta.
Omasta puolestani päädyin muun ohella ajattelemaan vakavasti nuorten radikalismia ja sen purkautumisteitä. En ihmettele, että moni nuori kokee yhteiskunnan innostamattomana ja tuntee, että häntä ollaan sullomassa ahtaaseen häkkiin, jossa arvona on tuottavuus. Se ei kuitenkaan kelpaa elämän tarkoitukseksi. Ja niin nuori alkaa etsiä jotakin muuta ja radikaalimmat ja peräksi antamattomimmat päätyvät usein johonkin vaaralliseen ja yhteiskunnanvastaiseen ääri-ilmiöön.
On kuitenkin olemassa yksi radikaaliliike, joka on jo vuosisatoja imenyt sisäänsä niitä, jotka etsivät “jotakin muuta”. Ja se on luostarilaitos.
Tästä kertoo tarkemmin artikkelini Ortodoksi.netissä -> ‘Positiivista radikaslismia’.
Äiti Kristoduli
Luokka Blogikolumni
Torstai, Joulukuu 27, 2007 klo 19:45
Opettaja-lehden joulunumeron haastattelussasi “Että toivo säilyisi” käsittelit kauniisti perheen merkitystä lapsen kasvulle. Aivan oikein. Jokelan veriteon tekijän ongelmana oli ajan ja sylin puute, joka vaivaa niin monia nykylapsia. Olen itsekkin opettajana ja rehtorina huomannut, että netistä ja erilaisista peleistä on muodostunut monille perheille pirun silmä. Isien ja äitien pitäisi ottaa voimakkaampi kasvatusvastuu perheestään. Ehkä vastuun sijasta pitäisi puhua velvollisuudesta. Lapset tarvitsevat sekä rajat että rakkautta. Kirkostakin voi lapsi löytää vastauksen tai siemenen, joka kannattaa läpi elämän. Oman elämäni kannattelevana voimana on ollut arkkipiispa Paavalin hengellinen esikuva, liturginen ajattelu ja rukouksellinen voima.