Minne kurkiaura suuntaa
siellä lämmin talvehtia on
yksinäinen joutsen vielä sulassa ui
lentäen yli rukoushuoneen
se toi viestin tuolta kaukaa
saattoväelle kirkon maalla
vaikka kaipaatte, niin puolestani iloitkaa
saan tavata ystäväni vuosien takaa
Tällainen runo syntyi, kun olin ensi kertaa erään ortodoksituttumme hautajaisissa ja ensi kertaa elämässä, vaikka tietysti häntä kaipasi, niin ei ollut ahdistava olo hautajaisissa. Siinä oli jotain niin toiveikasta jälleennäkemisen odotuksen tuntua. Tämä joutsenen ylilento tosiaan tapahtui siellä. Ja oli marraskuu.
Luokka: usko, runot || Comments Off
Rakkaat ihmiset
olen saanut teiltä oppia
ei ystävyys vaadi
ei ystävyys katkeroidu
ei ystävyys milloinkaan häivy
se muuttuu, jalostuu, elää
EI Kuole
vaikka maassa vielä olisi routa narsissin noustua
Luokka: runot || Comments Off
Mieli virittyköön
aistit asettukoon
himot kaikotkoon
ovet auetkoon synninkatumukseen
****************************************************
En minä mitään tiedä kärsimyksistäsi, omani ovat vain aavistus
voin elää tässä maailmassa, odottaen seuraavaa
rakastaen kaikkea luomaasi elämällä toisia kunnioittaen
rakastaa lähimmäistäni unohtamatta itseäni
totella käskyjäsi, katua lankeamistani
olen ihminen, kuvaksesi loit
Täydellinen en tässä maailmassa milloinkaan
Herra, armahda minua niillä kaikilla kielillä jotka tunnet
minun sydämessäni ei salattua sopukkaa, ei sanoja salaisia
joita et tuntisi, minulla ei muuta toivoa ole, kuin sinun sanasi, tekosi ja käskysi,
armosi ja Esirukoilijat
Luokka: Luokittelematon || Comments Off
Eilen oli Tuhlaajapojan sunnuntai. Olin sairaana, en päässyt palvelukseen kuulemaan tätä evankeliumia. Miten mielelläni olisin halunnut kokea muiden kanssa tämän.
Tuhlaajapoika palasi
Elämme Tuhlaajapojan aikaa
kulutusta, huoletonta menoa
kuin eläisimme viimeistä päivää
omistamista vailla vastuuta
Milloin me palaamme Isän luo
itkemme sylissä kaiken tuhlaamista
katkerasti katuen ja saamme kokea Jumalan, Isän rakkauden.
milloin koittaa se aika?
Luokka: usko, runot || Comments Off
Teatteriako? Ei vaan elävää elämää
Diakonit ja ponomarit
papin rinnalla toimittavat
eivät yksin he
vaan koko näkymätön
ja näkyvä kansa
ei kulkemista ympäriinsä tavan vuoksi
vaan ihmiskunnan luomisen,
Kristuksen ylösnousemisen
elämistä uudelleen
Silta välillä vigilian ja liturgian
kaikella on paikkansa ja aikansa
ei ole pelkkää tuoksua tai tuohuksien valoa
vaan palvelusta,palvelusta,palvelusta
Jumalan edessä
vuoksi ihmisen sielun
Merja Merraksen kirjaa Ortodoksisesta uskosta ja tavoista luin eilen illalla pitkästä aikaa. Se herätti henkeen sellaista ihmetystä miten kaikella on tarkoituksensa. Toinen hyvä kirja on Schmemanin “Maailman elämän edestä”. Lukeminen on sydämelle ilo, silloin kun siitä oppii ja aivomme saavat työtä. Hyviä lukuhetkiä hyvien kirjojen parista.