Paikkoja avoinna

Moskovan patriarkka Aleksei II kuoli joulukuun viidennen päivän aamuna kesäresidenssissään Peredelkinossa. Päivä oli sama, jona vuonna 1931 Moskovassa hävitettiin Kristus Vapahtajan kirkko. Vielä edellisenä päivänä hän oli toimittanut Jumalanäidin temppeliintuomisen juhlan liturgian. Patriarkka Aleksein aikana Kristus Vapahtajan pyhäkkö jälleenrakennettiin ja siitä on muodostunut ortodoksisen kirkon mahdin näkyvä tunnusmerkki Moskovan keskustassa. Siellä toimitettiin myös Aleksei II:n hautauspalvelus, joka televisioitiin suorana lähetyksenä Venäjän pääkanavalla. Hautajaisia edeltäneinä kolmena päivänä 79-vuotiaana kuollutta patriarkkaa kävi hyvästelemässä sadattuhannet ihmiset jonotettuaan sitä ennen kadulla vesisateessa yli kilometrin pituisessa jonossa viitisen tuntia.

Venäläinen sananlasku sanoo, että vainajasta puhutaan vain hyvää tai ei mitään. Patriarkka Alekseista ei ole mitään syytä vaieta, sillä hän jää varmasti historiaan useastakin syystä. Jos tarkastellaan hänen elämäänsä kokonaisuutena, niin voidaan havaita hänen saaneen elää mielenkiintoisen, mutta vaikean elämän. Hän syntyi itsenäisessä Virossa saksalais-balttialaiseen Ridigerin perheeseen. Toisen maailmansodan vaiheissa Viro miehitettiin ja seuraavat viisikymmentä vuotta hän eli Neuvostoliitossa. Se merkitsi kirkollisen uran valinneelle vaikeuksia ja kompromisseja, joita ulkopuolisten ja ainakin ulkomaalaisten on helppo tuomita. Ilman Venäjän kirkon johdon myötäilyä valtion taholle ei kirkko tuskin olisi saanut toimia niissäkään rajoissa, joissa se toimi. Silloin valittiin viisaasti pienimmän pahan vaihtoehto.

Leningradin ja Novgorodin metropoliitaksi kohonnut Aleksei valittiin vuonna 1990 Moskovan ja koko Venäjän patriarkaksi. Hän jää historiaan jo siksi, että oli ensimmäinen Moskovan patriarkka, joka ei ollut syntyperältään venäläinen. Hän oli myös ensimmäinen Neuvostoliiton aikainen patriarkka, jonka valintaa valtiovalta ei enää vahvistanut. Aleksein toimikaudelle ajoittuu Neuvostoliiton romahtaminen ja sen seurauksena kirkollisen toiminnan vapautuminen ja monitahoinen laajentuminen. Vuonna 1990 esimerkiksi Moskovan miljoonien ihmisten kansoittamassa hiippakunnassa oli vain noin 50 toimivaa seurakuntaa, mutta nyt niitä on jo liki tuhat. Neuvostoliiton romahdettua on avattu lukuisa joukko uusia hiippakuntia ja hengellisiä kouluja ja sadat luostarit ja muut kirkolliset kohteet on palautettu alkuperäiseen käyttöön. Patriarkka ei tietenkään yksin ole vastuussa kaikesta toiminnan vilkastumisesta, mutta hänen persoonallaan on kuitenkin ollut toiminnan elpymiseen suuri merkitys.

Patriarkan hautajaiset olivat kokopäivän kestänyt suurtapahtuma, joka jäi varmasti kaikille mukana olleille iäksi mieleen. Kahdeksalta alkaneen liturgian toimittivat Moskovan patriarkaatin omat piispat patriarkan viranhoitajaksi Pyhän synodin valitseman Smolenskin ja Kaliningradin metropoliitta Kirillin johdolla. Hautauspalvelus, johon myös vainajaa saattamaan tulleet eri paikalliskirkkojen edustajat osallistuivat, alkoi yhdeltätoista ja kesti puoli kahteen. Hautauspalveluksen johti Hänen pyhyytensä Konstantinopolin patriarkka Bartolomeos. Varmaankin väsymyksestä johtuen niin Locum tenens kuin myös eräs iäkäs piispa menetti tajuntansa kesken pitkän palveluksen.

Yli kaksi tuntia kestäneen hautauspalveluksen päätyttyä patriarkan arkku kannettiin Kristus Vapahtajan kirkon ympäri. Sen jälkeen vainaja kuljetettiin kymmenien henkilö- ja linja-autojen saattueessa Kristuksen kasteen katedraaliin. Siellä metropoliitta Kirill toimitti vielä litanian avoimen arkun äärellä. Sen jälkeen vainaja laskettiin kirkon eteläisen sivualttarin äärelle valmistettuun hautaan. Patriarkan kirjallisena jättämien ohjeiden mukaan arkku peitettiin kvartsimurskalla. Samaiseen pyhäkköön on haudattu myös toinen patriarkka, aiemmin Suomen arkkipiispana toiminut Sergei.

Saattoväelle tarjottu ateria aloitettiin viideltä. Sen yhteydessä käyttivät puheenvuorot ainoastaan metropoliitta Kirill, presidentti Medvedev, pääministeri Putin, patriarkka Bartolomeos ja kaupunginjohtaja Luskov. Viimeisessä puheenvuorossaan patriarkan virkaa Locum tenens hoitava metropolitta Kirill vetosi paikalla olleisiin oman patriarkaattinsa piispoihin tulevan vaalin tiimoilta. Hän pyysi harkintaa ja yksimielisyyttä, ettei patriarkan vaalista muodostuisi poliittisten vaalien kaltainen. Valinta on merkittävä ja kauaskantoinen koko ortodoksista maailmaa ajatellen. Patriarkan valinnan myötä nytkähtää liikkeelle sarja valintoja vapautuneille paikoille ja patriarkan lähipiirin moniin tehtäviin. Vanha hovi tuskin kelpaa uudelle tulokkaalle. Pian on lamasta kärsivässä Moskovassa muutamia erityisosaamista vaativia työpaikkoja avoinna.

Piispa Arseni