Matkalla Uudessa Roomassa

Ekumeeninen patriarkaatti järjesti 10.–12. lokakuuta Konstantinopolissa kirkon johtajien kokouksen. Suomen kirkon delegaatiota johti arkkipiispa Leo. Hänen lisäkseen mukana olivat tämän kirjoittaja ja arkkipiispan teologinen sihteeri diakoni Jyrki Härkönen. Kokousta seurasi pyhälle apostoli Paavalille omistettu symposium, joka jatkui viisi päivää kestäneenä ekskursiona apostolin saarnatyöhön liittyviin kohteisiin. Suomen delegaatio ei osallistunut matkaan, vaan palasi kokouksen jälkeen Konstantinopolista kotimaahan.

Kokousta on esitelty jo muun muassa kirkkomme internetsivuilla ja Aamun Koiton viime numerossa, joten kirjaan tähän vain niitä tunnelmia ja ajatuksia, joita kokous minussa herätti. Kirkon päämiesten kokouksessa oli mukana kuudentoista paikalliskirkon edustajia. Virallisten delegaatioiden koko vaihteli kahdesta viiteen ja oli suorassa suhteessa paikalliskirkkojen kokoon ja merkitykseen. Suurin yksittäinen ryhmä oli odotetusti Moskovan patriarkaatista. Mukana olivat patriarkka Aleksein ja Smolenskin metropoliitta Kirillin lisäksi muun muassa Kiovan metropoliitta Vladimir, Moldovan metropoliitta Vladimir ja Viron metropoliitta Kornili. Merkillepantavaa oli, että koska Konstantinopoli oli kutsunut kokoukseen omien autonomisten paikalliskirkkojensa päämiehet, niin myös Moskova oli valinnut delegaatioonsa sen alaisuuteen kuuluvien eurooppalaisten autonomisten kirkkojen johtajat.

Eräiden paikalliskirkkojen päämiehet eivät joko iästään tai terveydellisistä syistä johtuen kyenneet osallistumaan tapahtumaan, mutta he olivat lähettäneet Konstantinopoliin edustajansa. Kokouksen päätteeksi allekirjoitetun asiakirjan luonnos oli laadittu keväällä Rhodoksella pidetyssä valmistelukokouksessa. Konstantinopolissa asiakirjaan tehtiin kuitenkin useita konkreettisia lisäyksiä. Kuten tämäntyyppisille kokouksille on ominaista, aikaa kului varsinaisen sisällön muokkaamisen lisäksi kreikankielellä laaditun lopullisen tekstin tekniseen stilisointiin eli sanapainojen ja pilkkujen paikkojen korjailuun. Tavallaan tämä on kuvaavaa niin seurakuntien elämälle kuin myös kirkon ylärakenteelle: paneudutaan mieluummin pieniin ja itselle tuttuihin ja turvallisiin mutta toisarvoisiin asioihin, kun sen sijaan pitäisi pohtia ja ratkoa suuria ja kirkon elämälle tärkeitä asioita.

Leimallista Rhodoksen kokouksessa valmistellulle asiakirjalle oli ympäripyöreys ja vieraantuneisuus kirkon elämän arjesta. Tätä ei tarvitse hämmästellä, sillä asiakirjan valmisteluun osallistui monien paikalliskirkkojen edustajia ja lopputulos oli kaikkia tyydyttävä kompromissi. Toisaalta valmistelukokoukseen viedyn tekstipohjan olivat arvattavasti laatineet konstantinopolilaiset metropoliitat, joilla ei ole omia todellisia eläviä hiippakuntia seurakuntineen, papistoineen ja niiden arkielämän ongelmineen. Sen vuoksi Fanarin toimistohuoneissa unohtuu helposti, ketä varten seurakunnallista työtä tehdään ja minkälaisia ongelmia elävillä seurakunnilla ja hiippakunnilla on. Silloin kirkolliselle politikoinnille ja kommunikeoiden pilkkujen paikoille tulee arvaamattoman suuri merkitys.

Kirkolla on monia ongelmia, joista kokouksessa puhuttiin avoimesti ja joista autokefaalisten kirkkojen päämiesten allekirjoittamaan asiakirjaan kirjattiin muutamia. Eräät kokousväkeä niin Pyhän Georgios Voittajan katedraalissa pidetyissä istunnoissa kuin myös käytäväkeskusteluissa puhuttaneista kysymyksistä ovat arvattavasti lyhytikäisiä, mutta kesto-ongelmiakin löytyy. Vähäisimpiä niistä tuskin lienee kirkkojen välejä hiertävät kanoniset ongelmat. Myös lähetystyö puhutti. Amerikan autonomisen kirkon johtaja metropoliitta Demetrios totesi, ettei kristittyjen määrä ole kasvanut, joten sekä sisä- että ulkolähetystyötä tarvitaan.

Kokouksen henki oli rakentava ja myönteinen ja se valoi uskoa tulevaisuuden mahdollisuuksiin löytää ratkaisuja kirkon sisäisiin ongelmiin ja saada suuren ja pyhän synodin valmistelu uudelleen käyntiin. Ensimmäistä kertaa tällä vuosituhannella kirkon päämiesten kokoukseen osallistunut patriarkka Aleksei korosti ensimmäisessä käyttämässään puheenvuorossa kokouksen merkitystä ja tehtävää ortodoksien yhteyden todistajana maailmalle. Loppuasiakirjan nojalla kokous antoi nähdäkseni varsin hyvän todistuksen siellä vallinneesta yhteishengestä ja tavoitteiden priorisoinnista.

Piispa Arseni