Tipaton elämä

Meitä suomalaisia ohjelmoidaan jatkuvasti. Näin on myös tammikuussa. Nyt meitä kehotetaan kuluttamaan joulun ja uudenvuoden juhlinnassa kerääntyneet kilot ja koettamaan olla kokonainen kuukausi ilman alkoholia. Elämme tipatonta tammikuuta. Moni varmaan miettii, että mitä ihmettä. Ei tämä minua koske, enhän minä ole mikään suurkuluttaja enkä alkoholisti. Mutta ehkäpä meidän on edes tammikuussa syytä pysähtyä hetkeksi miettimään juomatapaamme ja -tarjoiluamme. Monissa tilaisuuksissa on kahvin tilalla alettu tarjota viiniä ajattelematta sitä, ovatko vieraat tulleet paikalle omalla autolla.

Teemakuukaudet ja -päivät ovat minusta typerä ilmiö, mutta tammikuu tekee tässä suhteessa poikkeuksen - hyväksyn sen moitteitta. Alkoholi on nautintoaine, jonka vaikutus koskettaa meitä kaikkia joko suoraan tai välillisesti. Jokainen meistä törmää jossain elämänvaiheessa joko kotona, työyhteisössä tai tuttavapiirissä alkoholin aiheuttamiin suoranaisiin tai välillisiin ongelmiin. Valitettavan usein tyydymme tai joudumme voimattomina seuraamaan sivusta alkoholismin etenemistä. Ei ole keinoja tai rohkeutta puuttua asioiden kulkuun, ainakaan varhaisessa vaiheessa. Alkoholismisairaus voi iskeä kehen vain katsomatta sukupuolta, siviilisäätyä, yhteiskunnallista asemaa, varallisuutta tai uskontokuntaa. Alkoholiongelmista kärsiviä on myös omissa seurakunnissamme. Alkoholin edessä ovat sekä moni perhe että työyhteisö saaneet tuntea voimiensa niukkuuden ja keinojensa vajavuuden.

Tiedotusvälineissä on vuodenvaihteen tietämillä julkaistu Tilastokeskuksen keräämiä järkyttäviä tietoja alkoholin vaikutuksista. Liikenteessä, tapaturmissa tai väkivaltaisesti kuoli päihtyneenä viime vuonna kaikkiaan tuhatkunta suomalaista. Kun tuohon lukuun lisätään vielä alkoholimyrkytyksiin kuolleet noin 500 ihmistä ja alkoholisairauksista johtuvat muut menetykset, voidaan viinan laskea aiheuttaneen yli neljätuhatta kuolemaa. Vaikka viinasta on tällä vuosituhannella tullut työikäisten suomalaisten yleisin kuolinsyy, niin vain harvoin se kirjataan tilastoihin oikealla nimellä.

Kuolema on alkoholin vaikutuksista vain jäävuoren huippu. Ennen kuolemaa on iso joukko ihmisiä ollut pahasti sairaana. Eikö siis tipattoman tammikuun sijasta olisi parempi markkinoida ennemminkin tipatonta elämää? Vuodesta 1951 lähtien on AA-liike toiminut Suomessa tipattoman elämän puolesta. Samaa asiaa ajoi myös arkkipiispa Herman julkaisemalla lehtisen ”Vihollinen numero yksi”. AA -liike on asettanut tärkeimmäksi päämääräkseen raittiuden saavuttamisen ja ylläpitämisen. AA-liike ei mainosta itseään, mutta minä ainakin mainostan sitä. Alkoholismi on sairaus, joka ei parane koskaan, mutta sitä voidaan hoitaa.

AA:n raitistavaa voimaa ei voi ihmisen järjellä selittää, niin kuin ei voi myöskään Jumalan salaisuuksia ja kirkon sakramentteja. AA:n toiminta osoittaa, että se tehoaa kaikkiin jotka haluavat sen auttavan ja tehoavan. Sama oli Kristuksen suorittamissa parantamisihmeissä – ei Hän tehnyt niitä kenellekään vasten sairaan omaa tahtoa. Kristus kysyi, haluaako sairas parantua, ja saatuaan myönteisen vastauksen Hän totesi: ”Sinun uskosi on sinut parantanut”. Olen varma, että Jumalan parantava voima toimii jokaisessa AA:n kokouksessa ja nimenomaan säännöllisissä osallistumisissa kokouksiin. AA:ssa puhutan Jumalasta sellaisena kun kukin itse Hänet käsittää. Se on teologisesti aivan oikein, sillä Jumalaa ei lopullisesti ja kokonaisuudessaan voi kukaan käsittää. Tässä on AA:n viisaus, sillä se ei sulje tietä agnostikolta eikä kristityltä, ei ateistilta eikä juutalaiselta.

AA:n perinteessä on olennainen määritelmä Jumalasta, jonka jokainen käsittää omalla tavallaan. Siinä sanotaan, että ”Ryhmämme tarkoitusperiä varten on olemassa vain yksi perusarvovalta – rakastava Jumala sellaisena kuin Hän saattaa ilmaista itsensä ryhmämme jäsenten omassatunnossa. Johtajamme ovat vain uskottuja palvelijoita – he eivät hallitse”. Tämän perinteen mukaan ainoa auktoriteetti on rakastava Jumala sellaisena kuin Hän saattaa ilmaista itsensä ryhmän jäsenten omassatunnossa. Raamatun lyhin määritelmä Jumalasta on, että Jumala on rakkaus. Eikä sillä tarkoiteta iltapäivälehtien pinnallisesta ja nopeasti hiipuvaa rakkautta, vaan rakkautta, joka ennen muuta kysyy, että mitä minä voin tehdä rakastamani ihmisen hyväksi eikä niin, että mitä minä voisin saada. On tärkeää, että AA:n määritelmä Jumalasta on rakastava, ei syyttävä eikä tuomitseva. Jumala on rakkaus ja rakkauden on kirkko todennut Pyhän Hengen armolahjoista kaikkein suurimmaksi. Jokainen ihminen on Pyhän Hengen temppeli. Opetuslapset kysyivät Jeesukselta, että mistä he tunnistavat oikean hengen. Jeesus vastasi heille, että ”Hedelmistään puu tunnetaan.” AA -liikkeen kantama hedelmä on erinomaisen hyvää ja arvokasta.

Viidennessä AA:n perinteessä todetaan, että jokaisella ryhmällä on vain yksi päätarkoitus: Viedä sanomansa vielä kärsiville alkoholisteille. AA:ssa syntyy ihmeellinen rakkauden paradoksi, jossa yhtäältä vielä kärsivät mutta toisaalta myös raitistuneet alkoholistit tarvitsevat toisiaan. Vanhemmat AA:laiset ovat kokeneet, että he tarvitsevat jatkuvasti uusia tulokkaita voidakseen ylläpitää oman raittiutensa. Tämä erikoisen tasa-arvoinen, vastavuoroinen ja pyyteetön palvelemishalu uusien tulokkaiden ja vanhempien AA:laisten välillä on täysin ainutlaatuista tässä itsekeskeisessä maailmassa, jossa tavoitellaan vain omaa menestystään, valtaa ja kunniaa. AA-liikkeen tarjoama vertaistuki ei tietenkään ole ainoa, mutta kuitenkin yksi parhaista keinoista saada alkoholiriippuvuus aisoihin.

Viime päivinä on lehdissä ollut uutisia siitä, tuleeko alkoholituotteisiin käytön seurauksista kertova varoitustarra. Luulen, ettei varoitustarra jarruta ylenmääräistä käyttöä. Kuka on ostanut pullon juo arvattavasti sen sisällön välittämättä siitä, onko tuotteessa tarra tai ei. Käytön vähentämiseen tarvittaisiin ennemminkin nuorten asennekasvatusta, alkoholin hinnan korotuksia ja aineen saatavuuden voimakasta rajoittamista. Ensin mainitussa asiassa on erityisesti meidän kirkolla työsarkaa. Olemme ajautuneet kauas arkkipiispa Hermanin ajan politiikasta. Pelkään pahoin, että kaksi viimeistä toimenpidettä jäävät erinäisistä syistä tekemättä. Päättäjillä ei ole siihen tahtoa eikä uskallusta. Heille riittää pelkkä tipaton tammikuu.

Piispa Arseni