Pääsiäinen - uskon juhla

Kirjoittanut: Piispa Arseni

Piispa Arsenin pääsiäistervehdys 2014.

Pääsiäinen on uskon juhla kahdella tapaa. Yhtäältä otamme ylösnousemuksen inhimillisesti katsoen käsittämättömän sanoman vastaan uskossa ja luotamme sen totuuteen. Toisaalta pääsiäisen ilosanoma Vapahtajan ylösnousemuksesta antaa meille uutta voimaa uskoomme ja elävöittää sitä. Olemme paastolla valmistautuneet juhlien juhlaan ja saamme veisata pääsiäisen rukousveisua:
”Tulkaa kaikki uskovaiset, kumartaen kunnioittakaamme Kristuksen pyhää ylösnousemusta, sillä katso ristin kautta tuli ilo kaikkeen maailmaan.”

Aito rukoilija ottaa hengellisen elämän todesta ja siksi veisussa kehotetaan kumartaen kunnioittamaan Kristuksen ylösnousemusta. Emme siis rajoitu ylistämään ainoastaan sanoin, vaan koko olemuksemme julistaa ylösnousemuksen ilosanomaa. Kunnioittava kumartaminen ei oikealla tavalla ymmärrettynä tarkoita yksinomaan sen sanamukaista merkitystä, vaan myös sitä, että koko elämämme tulee olla Kristuksen ylösnousemuksen ylistystä ja että koko elämällämme todistamme uskostamme ylösnousseeseen Herraan. Sanan syvimmässä mielessä ylistämme pyhää ylösnousemusta silloin, kun koko olemuksemme osoittaa uskoa siihen, että Herramme elää ja että Hän on meidän elämämme Valtias, jolle olemme kuuliaiset ja jonka Kirkosta etsimme elämäämme voimaa, lohtua ja viisautta.

Pääsiäisilo tuli ristin kautta maailmaan ja juuri sen tähden kumartaen kunnioitamme Kristuksen ylösnousemusta. Risti on rakkauden voitto vihasta, hyvän voitto pahasta, kuuliaisuuden voitto synnistä ja elämän voitto kuolemasta. Olkoon se kaikkea tätä myös omassa elämässämme, joka paikassa missä teemme työtä ja palvelemme. Valmistakoon pääsiäisen sanoma meitä kaikkia uudistunein mielin ja uudella innolla elämään niin, että ylistäisimme kaikessa ylösnoussutta Vapahtajaa, ja tervehtisimme toinen toistamme sanoen: ”Kristus nousi kuolleista!”

Valoisaa Kristuksen ylösnousemusjuhlaa toivottaen ja siunaten

Arseni
Joensuun piispa
Oulun metropoliitan tehtävien hoitaja

Lauantai, Huhtikuu19, 2014
Comments Off

Maria Egyptiläisen sunnuntaina

Kirjoittanut: Piispa Arseni

(Mark.10:32-45)

Jeesus puhuu vielä kerran kuolemastaan

Kun he sitten nousivat Jerusalemiin vievää tietä, Jeesus kulki muiden edellä. Opetuslapset olivat ymmällä, ja heidän perässään kulkevat ihmiset alkoivat pelätä. Silloin Jeesus kutsui taas luokseen kaksitoista opetuslastaan ja alkoi puhua heille siitä, mitä hänelle oli tapahtuva: “Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille, ja nämä pilkkaavat ja sylkevät ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.”

Jeesus ja Sebedeuksen pojat

Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: “Opettaja, meillä olisi sinulle pyyntö. Suostuthan siihen.” - “Mitä te haluatte minun tekevän?” kysyi Jeesus. He vastasivat: “Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella.” Jeesus sanoi heille: “Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?” - “Voimme”, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: “Sen maljan, jonka minä juon, te vielä juottekin, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan myös teidät. Mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu.” Kun muut kymmenen kuulivat tästä, he suuttuivat Jaakobille ja Johannekselle. Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: “Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla.
Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tämä sunnuntaipäivä on omistettu pyhittäjä-äiti Maria Egyptiläisen kunniaksi. Hänen värikkäitä elämänvaiheita muistellessa piirtyy eteemme kuva naisesta, joka nuoruudessaan eli tietoisesti syntistä elämää. Yllättäen hänen elämänsä suunta kuitenkin muuttui, kun Maria lähti pyhiinvaeltajien mukana Jerusalemiin. Kevytmielisin aikein matkalaisten mukaan liittynyt Maria ei näkymättömän voiman estämänä kyennyt menemään pyhiinvaeltajien mukana kirkkoon, jonne Herran eläväksi tekevä risti oli asetettu uskovaisten kunnioitettavaksi. Sinä hetkenä omien voimien puute herätti hänessä kysymyksiä: Onko elämäni suunta nyt oikea? Miksi minä en kykene menemään pyhäkköön niin kuin muut matkalaiset?

Piinalliset hetket jerusalemilaisen pyhäkön ovella muuttivat Marian koko elämän suunnan. Rukoiltuaan palavasti Jumalansynnyttäjän apua Maria kykeni lopulta menemään temppeliin ja kumartamaan esille asetettua Herran ristiä. Äkisti hän käsitti siihenastisen elämänsä kuluneen turhuudessa. Maria hylkäsi siinä paikassa entisen elämäntapansa ja vaelsi kauas erämaahan, jossa eli vuosikymmenet kestäen kylmää, nälkää ja kiusauksia. Vaikeudet voittaen hän saavutti lopulta etsimänsä sisäisen rauhan.

Maria Egyptiläinen on korotettu tänä päivänä meille esikuvaksi kilvoituksesta. Hänen mielenlujuutensa, uskonsa ja kärsivällisyytensä erämaan ankarissa oloissa ovat meille esikuvana ja innoitteena paaston lopputaipaleella. Ne todistavat Marian uskon voimasta ja Jumalan avusta kaikissa vaikeuksissa, sekä siitä, että myös meidän on mahdollista muuttaa elämän suunta kohti parempaa. Jumalaan turvaten voimme hylätä synnit jotka meitä painavat ja suunnata katseemme Kristukseen. Marian elämä todistaa aivan erityisesti lujasta uskosta ylösnousemukseen. Se todistaa uskosta siihen, että Kristus on meidän tähtemme kuoleva ja nouseva kolmantena päivänä kuolleista, kuten kuulemamme päivän evankeliumi todisti.

Marian elämäkerta saattaa tuntua etäiseltä, vieraalta ja jopa epäuskottavalta, koska se ajoittuu aivan kristikunnan historian alkuvuosisadoille. Elämän perusasiat eivät kuitenkaan ole muuttuneet aikojen saatossa. Jokaisen meidän elämässä on useita tilanteita, joissa Marian esimerkki voi vahvistaa ja tukea kilvoitustamme. Kenelläpä meistä ei olisi jotain syntiä tai pahetta, jonka haluaisimme voittaa. Meitä häiritsevät monenlaiset kiusaavat ajatukset niin elämän arjessa kuin myös täällä kirkossa jumalanpalvelusten aikana, kuten ne häiritsivät pyhittäjä-äiti Mariaa erämaan yksinäisyydessä. Muistot menneistä lankeemuksista, riidoista, loukkaavista sanoista, tekemättä jätetyistä hyvistä teoista ja rakkaudettomuudesta piinaavat meitä. Tarvitsemme Marian esimerkkiä saadaksemme voimaa ja rohkeutta muuttaa elämämme kulkua oikeaan suuntaan. Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon juuri sen vuoksi, että tekisimme Jumalalle mieluisia töitä ja oikeita, pelastukseen johtavia valintoja. Näistä elämämme valinnoista meidät joko vapautetaan tai tuomitaan Kristuksen toisessa tulemisessa.

Kuulemassamme päivän evankeliumissa kerrottiin, kuinka Sebedeuksen pojat Jaakob ja Johannes salaa muilta opetuslapsilta halusivat itselleen erityisaseman ja parhaat paikat Herran tulevassa valtakunnassa ja sanoivat: ”Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella”. Apostolien pyyntö oli kovin itsekäs ja jätti huomiotta muut Kristuksen seuraajat. Omaa etua ajava teko oli kuin oman aikamme yhteiskunnasta. Vapahtaja kuitenkin totesi, etteivät veljekset tiedä mitä he pyytävät ja kysyi: ”Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?”. Jaakob ja Johannes eivät selvästikään ymmärtäneet, miten Kristuksen seuraaminen tulee vaikuttamaan heidän elämäänsä ja mistä valtakunnasta oli kysymys. Veljekset vain haaveilivat ajallisesta hyvästä ja onnesta.

Kun muut opetuslapset kuulivat keskustelusta he suuttuivat, ja oikeutetusti. – Tällaista tapahtuu myös omassa elämänpiirissämme niin kodeissa, työpaikoilla kuin myös kirkossa. Jotkut pyrkivät kätkemään itsekkyytensä, ahneutensa ja omahyväiset pyyteensä sinällään hyvien asioiden verhoon ja toimivat omaa etua tavoitellen ja muita huomioimatta. Ja lopputulos tällaisesta on juuri sama, kuin mistä evankeliumissa kerrottiin, eli lähimmäisen mielen pahoittaminen. Meillä on taipumus unohtaa se, millä Kristus rauhoitteli ja opasti vihastuneita opetuslapsiaan. Herra sanoi: ”Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja.”

Olkoon nämä Vapahtajan sanat meille ohjeena ja avaimena pelastukseen sekä opasteena taivasten valtakuntaan. Hengellisen elämän perustana on nöyryys, mikä käy selväksi Kristuksen opetuksesta. Ylpeys puolestaan on Jumalalle vieraan, syntisen elämäntavan pohjana. Sen juurina ovat viha ja kateus, jotka kuluttavat niitä sisällään kantavaa henkilöä, eikä suinkaan vihan tai kateuden kohdetta.

Tuleva paaston viimeinen viikko on meille yhdestoista hetki, viimeinen mahdollisuus tämän paaston aikana, alkaa pohtia hengellistä tilaamme ja tehdä parannus. Pyytäkäämme siis jo tänään ja tulevassa Kaikkivaltiaalta Jumalalta apua ja viisautta elää lähimmäisiämme vihastuttamatta ja että saisimme tässä palveluksessa puhtain mielin ottaa vastaan Pyhissä Lahjoissa ylösnousseen Vapahtajamme eläväksi tekevät Ruumis ja Veri.

Aamen.

Piispa Arseni

(Piispa Arsenin hiippakunnallinen opetuspuhe Maria Egyptiläisen sunnuntaina 6.4.2014)

Sunnuntai, Huhtikuu6, 2014
Comments Off

Ilosanoma

Kirjoittanut: Piispa Arseni

(Luuk.1:26-38)

Enkeli ilmoittaa Jeesuksen syntymän

Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: “Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!”

Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: “Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.”

Maria kysyi enkeliltä: “Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.” Enkeli vastasi: “Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella — hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Silloin Maria sanoi: “Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Niin enkeli lähti hänen luotaan.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Suuren paaston puoliväli on ylitetty ja ikään kuin loppumatkalle voimia antavana taukopaikkana tänään vietetään Ilosanoman juhlaa. Päivän evankeliumi kuvaa tuon koko maailmaa mullistavan tapahtuman. Ylienkeli Gabriel ilmoitti Neitseelle Marialle, että tämä tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, jolle on annettava nimeksi Jeesus. Enkelin tuoma viesti oli ratkaiseva taite ihmiskunnan historiassa. Se hetki oli pelastuksemme alku, kuten juhlan kirkkoveisussa lauletaan.

Maria hämmästyi enkelin odottamatonta ilmestymistä ja sanomaa, mutta kuitenkin nöyrtyi Jumalan tahtoon vailla ehtoja ja vailla arvailuja omasta tulevaisuudesta. Tällainen nöyrtyminen on ajallemme tyypilliselle oman tahdon toteutumisen halulle ja aineellisen hyödyn tavoittelulle vierasta ja vaikeasti käsitettävää. Maria kuitenkin kykeni tekemään valinnan ja antoi vastauksen ei ainoastaan itsensä, vaan koko ihmiskunnan puolesta. Maria – uusi Eeva – osoitti, että käyttäessämme oikein Jumalan meille antamaa vapaata tahtoa, emme jää yksin emmekä turvattomaksi. Jumala ei hylkää nöyrää ja kuuliaista palvelijaansa vaan antaa meille kaiken tarpeellisen turvan ja avun.

Neitsyt Maria tuli yliluonnollisesti äidiksi, koska pysyi samalla selittämättömästi ja käsittämättömästi neitseenä. Kun ylienkeli Gabriel ilmoitti Marialle, että hän tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, Maria kysyi ihmetellen: ”Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?”. Neitsyt Marian lausumat sanat todistavat jo itsessään hänen ainaisesta neitsyydestään. Hän on ihmiskunnan kaunein lahja Jumalalle. Neitsyt Maria on nainen, joka kätkee itseensä Jumalan viisauden, puhtauden, täydellisyyden ja siveyden. Pyhä Johannes Damaskolainen opettaa eräässä ikoneja puolustavassa puheessaan, että pelkkä Jumalansynnyttäjän olemassaolo sisältää pelastuksen taloudenhoidon koko salaisuuden. Tällä tavalla Ilmestyksen juhla valaisee kirkon tehtävää ja olemusta pelastukseen johdattajana.

Neitsyt Maria syntyi maailmaan synnin alaisena, kuten me muutkin ihmiset, mutta hän tuli Jumalan valitsemaksi ja oli Jumalan Pojan lihaksitulon toteuttaja. Kuten evankeliumista voimme lukea, tämä tapahtui Pyhän Hengen päälle tulemisella ja Korkeimman voiman varjoamisella. Maria on meille esikuvana kuulla Jumalan kutsu ja alistua Hänen pyhään tahtoonsa muistaen Herran sanat: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy.” (Jh. 15:16). Hedelmä, jota meidän tulee kilvoitteluelämällämme kypsyttää ovat uskoomme perustuvat teot, eli lähimmäistemme auttaminen hengellisesti, henkisesti ja mahdollisuuksien mukaan myös aineellisesti. Jos vertaamme tätä meille annettua tehtävää siihen ihmiskunnan pelastuksen kannalta ratkaisevaan tekoon, johon Maria suostui, niin meidän tehtävämme on kovin vähäpätöinen. Ja kuitenkin saamme jokainen kohdallamme miettiä, missä määrin olemme halunneet ja kyenneet suorittamaan tätä tehtävää ja kuinka vaikeaa on elää todeksi uskoa, jota tunnustan. Läheisissämme on meidän pelastuksemme ja kadotuksemme ja tarvitsemme ihmisten kohtaamisissa kaikkia Neitsyt Mariassa tunnistettavia myönteisiä ominaisuuksia.

Kirkko muistelee ainaista Neitsyttä Mariaa myös Jumalanäitinä ja Jumalansynnyttäjänä. Uskomme mukaan ihmisen pelastus tapahtuu Jumalan ja ihmisen yhteistyön tuloksena. Jumalalla on tässä ratkaiseva rooli, mutta myös ihmiselle on jätetty osuus, että olisi syy hänen kruunaamiseensa, kuten pyhä Johannes Krysostomos opettaa. Jumalan ihmiseksi tulemisessa Maria oli koko ihmiskunnan edustaja ja ansaitsee tämän vuoksi kiitoksemme ja autuaaksi ylistyksemme. Hänen autuaaksi ylistäminen kumpuaa Marian itsensä lausumista kiitosvirren sanoista: ”Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi” (Lk. 1:48). Omassa opetuksessaan Kristus puolestaan määritteli, että ”autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä” (Lk 11:28).

Marian esimerkillinen toiminta ja ylistäminen autuaaksi ovat kohottaneet hänet kristillisessä kirkossa naisten esikuvaksi. Hänessä kunnioitetaan ja ihaillaan yhtäältä neitsyyttä ja toisaalta äitiyttä. Ylistäessämme Mariaa autuaaksi, emme ylistä vain sitä, että hän synnytti lihaksi Jumalan, vaan myös sitä, että hän kuuli Jumalan sanan ja noudatti sitä. Jumalanäiti on esimerkki meille kaikille, ja hänen nöyryyttään ja kuuliaisuuttaan jäljitellen meidän on koetettava voimiemme mukaan kilvoitella uskon teoissa, että pääsisimme osalliseksi Vapahtajan lupaamasta iankaikkisesta elämästä.
Aamen.

Piispa Arseni

(opetuspuhe Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian ilmestyspäivänä 25.3.2014)

Tiistai, Maaliskuu25, 2014
Comments Off

Paimenkirje Suuren paaston alkaessa 2014

Kirjoittanut: Piispa Arseni

Kristuksessa rakkaat Oulun hiippakunnan isät, veljet ja sisaret!

Viime sunnuntaita kutsutaan Sovintosunnuntaiksi ehtoopalveluksessa suoritetun anteeksipyyntötoimituksen mukaan. Siitä alkoi suuri paasto. Edeltäneen kuukauden ajan olemme pyytäneet Jumalaa valmistamaan meitä katumukseen ja rukoilleet:

”Synninkatumuksen ovet avaa meille, Elämänantaja…”.

Ilman näitä ovia emme voi astua Kristuksen eteen. Kristus odottaa meiltä suuren paaston ajan aherrusta katumuksessa. Pyhä kirkkomme opastaa, ettei paasto ole ainoastaan luopumista tietyistä ruuasta ja juomasta, vaan se on myös katumusta ja sisäistä pidättäytymistä.

Me kaikki teemme heikkouttamme monia syntejä ja sen vuoksi Herra antaa meille erityisen siunauksen suuren paaston ajalla. Suuri paasto on meille varattu aikajakso sielun uudistumiselle, ja ilman sitä emme voi olla yhteydessä Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Pyhä kirkko, tuntien meidän kyvyttömyytemme muuttaa mielentilamme nopeasti toiseksi, on valmistanut meitä tähän paastonaikaan ja katumukseen.

Ensimmäisenä meitä ohjasi paastontielle Sakkeus, joka uskoi Kristukseen ja toivoi saada hänet vieraaksi kotiinsa. Ilman tällaista uskoa ei ole mahdollista katua. Viikkoa myöhemmin Pyhä Kirkko osoitti meille vertauksella fariseuksesta ja publikaanista sen, kuinka Kristusta on lähestyttävä nöyryydellä. Ylpeän on mahdotonta katua, sillä ylpeä ihminen ei näe omia syntejään. Katumukseen tarvitaan nöyryyttä, ja siitä saimme esimerkin kertomuksesta tuhlaajapojasta. Jokainen ihminen, joka etääntyy Jumalasta, ei elä soveliasta elämää ja vain sitten kun hän menee itseensä ja katuu, hänessä herää halu palata isän kotiin. Viimeisenä Kirkko muistutti meitä vielä viimeisestä tuomiosta. Kirkko ei pelotellut, vaan ainoastaan muistutti, että edessämme on Jumalan viimeinen tuomio. Ihmisen, joka elää uskossa Raamatun ja Kirkon opetuksen mukaan, muistaa onko hänellä jotain millä puolustaa itseään tuomiolla. Ja nimenomaan sen vuoksi tarvitsemme katumusta. Menneenä sunnuntaina Pyhä Kirkko muistutti meitä Aadamista, joka sai tehtäväkseen hallita Paratiisia, mutta ei totellut Jumalan käskyä ja karkotettiin. Ja meidän käy kuten Aadamin, jollemme katumuksen kautta palaa Taivaallisen Isän luo. Tässä on kaikki se, jolla Pyhä Kirkko on menneinä viikkoina valmistanut meitä synninkatumuksen oviin. Ja Jumala avaa ne ovet siunauksellaan, sillä ilman Jumalan siunausta ihminen ei voi tehdä mitään hyvää, ei edes katua.

Siunaus tulee aina Isältä Jumalalta, siinä toimii Pyhä Henki ja itse Jeesus Kristus palvelee meitä siunauksellaan. Suuren paaston aika on erityinen Jumalan siunauksen toiminnan aika. Saamme paaston siunauksen, jos uskomme ja haluamme nöyränä mennä Isä Jumalan luo. Meidän tulee kuitenkin ensin tuhlaajapojan tavoin ”mennä itseemme” ja muistaa, että kuoleman jälkeen edessämme on viimeinen tuomio.

Suuri paasto on siis muutoksen ja parannuksen tekemisen aikaa. Se on erityinen itsetutkiskelun aikajakso, jolle meidän on tarpeen asettaa itsellemme erityisiä tavoitteita ja päämääriä. Yksi keskeinen tavoite on pyytää anteeksi kaikilta, joita vastaan olemme rikkoneet ja käydä sitten synnintunnustuksella puhdistautumassa. Synnintunnustukseen on tarpeen valmistautua huolella ajatellen kaikkia niitä rikkomuksia, joita olemme tehneet Jumalaa, lähimmäisiä ja itseämme vastaan. Toinen hyvä tavoite on huomioida sairaita ja yksinäisiä lähimmäisiä omassa lähipiirissämme vierailemalla heidän luonaan ja kuuntelemalla. Kolmas paaston tavoite on madaltaa omaa elintasoa jättämättä pois turhia ostoksia ja antaa säästyneet varat Kirkon paastokeräykseen, josta ne menevät kauempana elinpiiristämme oleville tarvitseville lähimmäisillemme. Kaikkea edellä lueteltua emme ehkä pysty täyttämään, mutta jos edes yksikin näistä tavoitteista tulee tämän paaston aikana omalla kohdalla todeksi, ei paaston aika ole mennyt hukkaan, vaan sen vaikutus jatkuu vielä paaston päätyttyä.

Näillä muutamilla sanoilla haluan rohkaista ja innoittaa teitä, rakkaat veljet ja sisaret, suuren paaston taipaleelle ja toivottaa paastoonne Jumalan apua ja voimia.

Siunaten,

Arseni
Joensuun piispa
Oulun metropoliitan tehtävien hoitaja

Sunnuntai, Maaliskuu2, 2014
Comments Off

Ortodoksinen katekismus

Kirjoittanut: Piispa Arseni


I.A.Gluhov
:
ORTODOKSINEN KATEKISMUS.
Pietari: Igumenia Taisian muistoyhdistys. 2013, 535 siv.

Uskonoppia seikkaperäisesti

Viime vuonna Venäjällä julkaistiin suomenkielellä Ivan Gluhovin kirjoittama Ortodoksinen katekismus. Kirjoittaja teki elämäntyönsä vuosina 1959-1999 Moskovan Hengellisen seminaarin ja akatemian opettajana. Luentomateriaaliin perustuva teos on yksityiskohtainen opas ortodoksisen uskonopin ymmärtämiseen. Sitä voi sisältönsä puolesta hyvin verrata Katoliseen kirkon katekismukseen, joka myös on hyödyllistä lukemista ortodokseille. Kirjan ulkoasu on mainittua teosta vaatimattomampi, eikä se välttämättä houkuta erilaisuudellaan ostajaa. Sisältö on kuitenkin siinä määrin pohdittua ja opettavaa, että kirjan toivoisi kuluvan monien käsissä ja sen soisi kuuluvan jokaisen ortodoksin käsikirjastoon.

Kirja jakaantuu kymmeneen lukuun, joissa kerrotaan muiden muassa ortodoksisen kirkon opetus ihmisestä, uskosta, toivosta ja rakkaudesta sekä Raamatun kirjoitusten jumalallisuuden tunnusmerkit. Teoksessa käydään läpi uskontunnustuksen, Herran rukouksen, Autuuden lauseiden ja Kymmenen käskyn sisältö ortodoksisesta näkökulmasta. Kirja on jaotukseltaan selkeä ja helppolukuinen. Sen voi, esimerkiksi alkavan Suuren paaston aikana, lukea kannesta kanteen. Mutta siihen voi helposti paneutua myös lyhyinä pätkinä päälukujen pieniin alaotsakkeisiin jaettujen aiheiden mukaisesti. Teoksen sisältö on selkeää oppimateriaalia, jota voi hyvin käyttää pieninä annoksina vaikkapa tiistaiseurojen kokoontumisissa.

Sain eräältä kirjaa lukeneelta ystävältä kirjeen, jossa hän totesi: ”Tämä seikkaperäisesti ortodoksista uskonoppia käsittelevä kirja puhuu minulle kuin opettaja oppilaalleen. Olen tutkinut tätä mainiota teosta koko tämän vuoden alun. Se auttaa minua lukuisten Raamatun lainausten kanssa ymmärtämään syvemmin Vanhaa ja Uutta testamenttia. Kirja on helmi!” Tähän arvioon on helppo yhtyä ja kiittää vielä teoksen suomentanutta Heini Arosta arvokkaasta työstä.

Tällä hetkellä Gluhovin hinnaltaan edullista Ortodoksinen katekismus -teosta löytyy Valamon luostarin Tuohus -kaupasta sekä Heinävedeltä että Helsingistä.

Piispa Arseni

Torstai, Helmikuu27, 2014
Comments Off
Seuraava sivu »