takaisin etusivulle
Ortodoksi.net
Loikkaa: valikkoon, hakuun
+

Pääsiäismuna

Pääsiäimuna(Kuva © Solea)
Pääsiäimuna
(Kuva © Solea)
Pääsiäismuna(Kuva: Wikipedia)
Pääsiäismuna
(Kuva: Wikipedia)
Pääsiäismuna(Kuva: Wikipedia)
Pääsiäismuna
(Kuva: Wikipedia)
Pääsiäismuna(Kuva: Wikipedia)
Pääsiäismuna
(Kuva: Wikipedia)

Pääsiäismuna – ylösnousemuksen ja ikuisen elämän symboli

Pääsiäismuna on ortodoksisen kirkon pääsiäisperinteeseen kuuluva koriste-esine. Niillä koristellaan pääsiäisaikana koteja, ikoninurkkauksia ja muita paikkoja. Sellaisia annetaan lahjaksi joko koristeltuina tai vain pelkästään keitettyinä ja värjättyinä. Pääsiäismunista on tullut joillekin myös keräilykohde ja nykyisin niitä valmistetaan myös erilaisista syötävistä materiaaleista kuten esimerkiksi suklaasta.

Sisällysluettelo

Pakanallinen historia ja kristillinen historia

Vanhoista skyyttien haudoista on löydetty erilaisia munia, jotka oli tehty marmorista, savesta tai jostain muista aineista. Etruskien haudoista on löydetty koristeltuja linnunmunia. Historioitsijat ovat arvioineet munien liittyneen mytologiassa luomiseen, hedelmällisyyteen ja kasvuun.

Ihmistä on kautta aikojen kiehtonut "alkumunan" tarina, joka nykypäivässäkin elää pikkutarinana: "oliko muna ennen kanaa". Erilaisissa eepoksissa munalla eli ilmeisemmin eräänlaisella alkumunalla on ollut suuri merkitys. Näin lienee myös Kalevalan ensimmäisessä runossa mainitulla linnulla, joka oli "sotka, sorea lintu" ja joka muni veden emon polville:

"Lentelevi, liitelevi, päähän polven laskeuvi. Siihen laativi pesänsä, muni kultaiset munansa: kuusi kultaista munoa, rautamunan seitsemännen".

Veteen vierineistä ja rikkoontuneista munista muodostui sitten maa ja taivas, aurinko ja kuu, tähdet ja pilvet:

munat vierähti vetehen, meren aaltohon ajaikse; karskahti munat muruiksi, katkieli kappaleiksi.
Ei munat mutahan joua, siepalehet veen sekahan. Muuttuivat murut hyviksi, kappalehet kaunoisiksi: munasen alainen puoli alaiseksi maaemäksi, munasen yläinen puoli yläiseksi taivahaksi; yläpuoli ruskeaista päivöseksi paistamahan, yläpuoli valkeaista, se kuuksi kumottamahan; mi munassa kirjavaista, ne tähiksi taivahalle, mi munassa mustukaista, nepä ilman pilvilöiksi.

Joistain noista esikristillisistä ja pakanallisista perinteistä nousi myöhemmin myös kristillinen käsitys munasta. Munasta tuli ikuisen elämän symboli ja siihen liitettiin koko pääsiäisen ydinsanoma:

Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.

Pääsiäismunasta tuli ilon ja kiitoksen sekä riemun symboli. Munasta kuoriutunut pääsiäistipu symbolisoi haudasta nousevaa Kristusta, munankuori symbolisoi Kristuksen tyhjää hautaa.

Magdalan Maria ja pääsiäismuna

Perimätiedon mukaan Magdalan Maria ollessaan aterialla keisari Tiberius Caesarin (vv. 14-32) kanssa, hän puhui tälle Kristuksen ylösnousemisesta. Keisari sanoi Marialle halveksivaan sävyyn, ettei kukaan voi nousta kuolleista, kuten ei hänen kädessään oleva kananmunakaan voi muuttua punaiseksi. Samalla aivan välittömästi kananmuna muuttui punaiseksi. Siksi Magdalan Maria kuvataan ikoneissa toisinaan pitämässä kädessään punaista kananmunaa. Tämän tarinan vuoksi kananmunat värjätään yhä ortodoksisessa kirkossa pääsiäisenä punaisiksi.

Legendoja ja tarinoita

Punainen väri siis muistuttaa Kristuksen koko ihmiskunnan puolesta vuodattamasta verestä ja se symbolisoi osaltaan myös ylösnousemusta ja ortodoksisen kirkon suurinta juhlaa, juhlien juhlaa ja riemun juhlaa, pääsiäistä.

Venäläisillä punaisiin pääsiäismuniin liittyy erikoinen, ehkä jopa hieman epäkristillinenkin tarina, jonka mukaan haudalle asetettu pääsiäisenä ensimmäiseksi saatu punainen pääsiäismuna herättää näkymättömät edesmenneiden henget henkiin tietyksi ajaksi ja vainaja kuulee silloin kaiken, mitä hänelle puhutaan.

Kirjallisia mainintoja

900-luvulta löytyy maininta munista liturgisessa käsikirjoituksessa, joka löytyy Thessalonikan lähistöllä sijaitsevan pyhän Anastasioksen luostarin kirjastosta. Siinä kuvataan jumalanpalvelusjärjestystä ja siihen liitettyä rukousta juuston ja kananmunien siunaamiseksi. Täältä on peräisin yhä vielä nykyään esimerkiksi joissain Suomen ortodoksisissa kirkoissa noudatettava tapa antaa pääsiäisenä kirkkovieraille värjätty kananmuna ja toivottaa sen yhteydessä pääsiäistervehdys: "Kristus nousi kuolleista!" johon saaja vastaa "Totisesti nousi!"

Pääsiäismunien koristelu

Pääsiäismunien koristelusta uskonnolliseen käyttöön on tietoja 1200-luvulta. Myöhemmin, noin 1600-luvulla alettiin lännessä valmistaa lasi- ja posliinimunia ja myöhemmin maalattuja munia. Pääsiäismunien maalaamisesta kehittyi hiljalleen oma kansantaiteen lajinsa, joissa omat kansalliset perinteet ja tekniikat saivat sijansa.

Venäjällä pääsiäismunilla on ollut kauan oma tärkeä sijansa. Hallitsija ja hänen hovinsa käytti ja jakoi pääsiäismunia hallitsijan esimerkin mukaan. Siitä se levisi hiljalleen 1700-1800-luvuilla myös laajalti kansan keskuuteen ja pikkuhiljaa yhteiskunnan ja teollisuuden kehittyessä pääsiäismunien tuotannosta alkoi tulla myös teollisuutta, joka kukoisti Venäjällä aina vuoden 1917 vallankumoukseen asti.

Värjätyistä munista kehittyi ensin erilaisin kuvioin koristeltuja munia ja niistä koristelu jatkui sitten uskonnollisiin aiheisiin, jotka tulivat pääsiäismunien yleisimmiksi aiheiksi vasta niinkin myöhään kuin 1800-luvulla. Aiheina olivat ikonit, kirkot, enkelit, mutta myös maallisemmat aiheet kuten leikkivät lapset tai vaikka hallitsijan kuvat.

Fabergé

Eräänlaisen koristeltujen pääsiäismunien huippupisteenä ja kehityskaaren huipentumana olivat 1800-luvulla Karl Fabergén kultasepänverstaassa tehdyt koristeelliset ja taidokkaat jalometalliset ja monin eri tavoin ja tekniikoin koristellut mielettömän arvokkaat pääsiäismunat, joita jakoivat pääasiassa tsaari ja keisariperhe. Niitä tehtiin vain 50 kappaletta, joista 10 ensimmäistä tsaari Aleksanteri III:lle ja loput 40 tsaari Nikolai II:lle. Viimeinen eli 51. muna jäi kesken 1917 vallankumouksen tiimellyksissä.

Nykyiset pääsiäismunat

Nykyisin koristeluja, maalattuja pääsiäismunia saa kaikkialta. Niitä tehdään sekä teollisesti että käsityönä ja niiden taso on todella kirjavaa. Neuvostoliiton romahtaminen toi Venäjälle pääsiäismunien uustuotannon, jonka tuottamissa pääsiäismunissa sekoittuivat niin maalliset aiheet (maisemat, arkkitehtuuri, sadut, koristelut) kuin perinteisemmät uskonnolliset aiheet. Tällä hetkellä pääosan Venäjän kirkoissa myytävistä pääsiäismunista valmistaa Moskovan patriarkaatin omistama Sofrinon kirkollisten tarvikkeiden tehdas.

Pääsiäismunat Suomessa

Koska Suomi on ollut ja on yhä pääasiassa luterilainen maa, pääsiäismunien historia myötäilee tätä taustaa. Pääsiäismunat tulivat Suomeen jäädäkseen vasta venäläisten mukana 1800-luvulla ja sen tunsivat alkuun vain säätyläiset. Koristeellisiin posliini-, lasi- tai korumuniin ei yleensä ollut varaa, siksi munat "puhallettiin" kananmunista (poistettiin sisus) ja ne maalattiin erilaisilla väreillä peite- ja vesiväreistä alkaen erilaisissa ikonikerhoissa tai vastaavissa.

Ortodoksien myötä pääsiäismunien käyttö levisi hiljaa valtaväestönkin piiriin ja vasta viime vuosikymmeninä niiden koristeleminen ja maalaaminen on alkanut saada järjestelmällisimpiäkin muotoja erilaisissa yhdistyksissä, joiden kautta myös on herätty ja kiinnostuttu etsimään pääsiäismunien historiallista taustaa niin teologisessa mielessä kuin etenkin taiteellisessa mielessä. Munien maalaamisesta on tullut suosittu harrastus monille niin ortodokseille kuin muunkin uskoisille ja aiheet yhä vaihtelevat suuresti maallisista uskonnollisiin, vaikkakin käsinmaalattujen pääsiäismunien koristeleminen uskonnollisin aihein lienee valtavirta. Sitä tosin sotkevat melkoisesti kaupallisesti tuotetut "jokapaikan" suklaamunat kirkkaan kirjavin hopeapaperikoristein sekä kaupallisesti ja teollisesti tuotetut ns. koristemunat, joita myydään pääsiäisaikaan monenlaisissa marketeissa.

Pääsiäismunien värjäys ja siunaaminen

Pääsiäismunien värjääminen punaiseksi on oma tarinansa. Aiemmin ne värjättiin sipulinkuorivedessä keittämällä suuren viikon torstaina eli suurta perjantaita, pitkäperjantaita edeltävänä päivänä. Nyt munia saatetaan värjätä tällä perinteisellä menetelmällä, mutta myös karamellivärein tai muilla tavoin.

Pääsiäismunat siunataan ortodoksisessa kirkossa pääsiäisyön aamupalvelusta seuraavan liturgian lopussa. Samassa yhteydessä pääsiäismunien kanssa siunataan muutkin pääsiäiseen liittyvät tuotteet siis lähinnä pääsiäisruuat: kulitsat ja pashat vihmomalla ne pyhitetyllä vedellä ja lukien tätä tarkoitusta varten tehty rukous:

Valtias Herra, meidän Jumalamme, kaiken tekijä ja luoja, siunaa tämä pasha/kulitsa ja nämä pääsiäismunat, säilytä meidät laupeutesi suojassa, jotta niitä nauttiessamme saisimme osaksemme runsaat lahjasi ja sanomattoman hyvyytesi. Sillä Sinun on valta, Sinun kuninkuus, voima ja kunnia, Isä, Poika ja Pyhä Henki, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Perinteitä

Pääsiäismunia syödessä ortodokseilla on tapana kolauttaa pääsiäismunia keskenään toisiaan vastaan, siis esimerkiksi nuorempi kolauttaa pääsiäismunalla toisen pääsiäismunaa sanoen samalla pääsiäistervehdyksen: Kristus nousi kuolleista! Se, jonka pääsiäismunan kuori murtuu, pääsee aloittamaan aterian. Joskus on tehty jopa niin, että parin kolauttaessa munia keskenään, ehjäksi jääneen pääsiäismunan omistaja saa molemmat munat. Muitakin variaatioita leikistä lienee olemassa.

Pääsiäismuna on oivallinen pääsiäisajan lahja toiselle ortodoksille. Ne voivat olla siis syötäviä tai koristemunia.

Slaaviminen

Myös slaaviminen kuuluu pääsiäisaikaan kuten jouluaikaan. Papit vierailevat seurakuntalaisten kutsusta juhla-aikaan kodeissa toimittamassa rukoushetkipalveluksia eli slaavimassa, kuten vanha karjalainen sanonta kuuluu. Sana slava tulee kirkkoslaavista, jossa se tarkoittaa kunniaa. Vierailun yhteyteen kuuluu tavallisesti juhla-ateria ja talonväki lahjoittaa papille värjätyn tai koristellun kanan- tai koristemunan.

Virpopalkka

Vanhan karjalaisen perinteen mukaan palmusunnuntaina tehdyn virpomisen palkka maksetaan vasta pääsiäispäivänä. Vanhassa lorussa palkan sijalla olikin sana jäitsä eli sanonta Sinulle vitsa minulle jäitä tarkoitti, että virpoja jätti taloon virpomavitsan ja sai palkaksi pääsiäisenä kananmunan (nykyisin suklaamunan). Pääsiäisenä sen sai siksi, että palmusunnuntai on suuren paaston aikana ja paastoon eivät kuulu kanan- tai suklaamunat. Siksi se noudettiin ja syötiin vasta paaston jälkeen.

Munankieritys

Virossa ja Luoteis-Venäjällä pääsiäismuniin liittyy vielä ainakin yksi perinneleikki: munankieritys. Pääsiäispäivänä ja tarvittaessa vaikka koko pääsiäisviikon (= pääsiäisen jälkeisen viikon) tätä leikkiä leikittiin suurella viikolla tehdyssä pienessä koverassa, U:n muotoisessa mäessä, joka oli jäädytetty ulos tai tehty muulla tavoin. Ensiksi jokainen laittoi mäen alle yhden värjätyn munan ja leikkiä jatkettiin toisella munalla, jota vieritettiin mäkeä alas. Mikäli muna osui toiseen munaan, kierittäjä sai sen ja sai jatkaa kieritystä siihen saakka, kun muna ei enää osunut toiseen. Silloin muna jätettiin siihen paikkaansa. Voittaja oli tietysti se, jolla oli lopussa eniten kananmunia. Leikistä oli olemassa muunkinlaisia sovelluksia.

Radonitsa

Radonitsa eli ilon päivä oli pääsiäisviikkoa seuraava tiistai, jota yleisesti nimitetään Tuomaan tiistaiksi. Silloin slaavilaisessa perinteessä vietetään vainajien pääsiäistä ja toimitetaan joko liturgia tai muistopalvelus edesmenneille ja haudoille viedään siunattuja ruokia.

HAP

(Lähde: Piispa Arsenin kirja: Pääsiäismuna - Ylösnousemuksen symboli)

Henkilökohtaiset työkalut